14.5.2015 | Scarlet
Tiedättekö mikä on ihmisten suurin ongelma?
Se on mielestäni puhumattomuus. Vaikeista asioista ei voi tai saa puhua, kun ne on epämiellyttäviä ja vaikeita. Hyvistä asioista ei voi hehkuttaa liikaa sillä silloin olet ylpeä. Pitäisi olla vaan hiljaa ja toivoa että kaikki menee ihan hyvin vai mitä?
Asioiden peittely näkyy eri ihmisissä eri tavalla. Toiset syövät suruunsa, ahdistukseensa tai sitten he ovat syömättä lainkaan, tai oksentavat syömänsä ruan. Toiset keräävät esimerkiksi mariskooleja kaapit täyteen, aivan, kaapit täyteen. Miksi? Itsellänikin on aivan liian monta muumi mukia. Miksi ihmeessä, kun käytän vain yhtä ja samaa? Aion pistää mukit myyntiin, sillä niissä mukeissa ei ole mitään järkeä. Olen niin kyllästynyt kiintymään väärällä tavalla tavaraan, ja 35 muumi mukia ei kuulosta hyvältä! Jos joku teistä haluaa kerätä edelleen, niin aivan vapaasti, mutta kysy itseltäsi että miksi sinä oikein keräät niitä astioita kaapin perälle?
Toiset ovat hillittömän hauskoja, vaikka itkevätkin iltaisin kotona. Miksi ihmeessä meillä pitäisi olla jokin rooli, jota me esitämme. Tai paremminkin sanottuna rooli, jolla peitämme omat ominaisuutemme joita jotku kutsuvat ”virheiksi”. Onko meillä kaikilla niin heikko itsetunto, että me emme kestä näyttää herkkää puoltamme toisillemme, vaan aina ollaan suorittamassa hymyssä suin vaikka se onkin veri joka maistuu suussa.
Miten sinulla menee? Kiitos tosi hyvin ja mairea hymy päälle.
Minä olen ollut aina rehellinen, ja jos minulta kysyy niin voi saada vastauksen että ihan päin persettä, tai kiitos ihan kohtalaisesti päivä kerrallaan. En edes muista, milloin olisi mennyt niin hyvin, että voisin oikein hehkuttaa, ja kun se hehkutuspäivä tulee niin saan kuulla että ei kannata, ei tuota kauaa kestä.
Parempi ehkä mennä pidemmällä perspektiivillä, että seitsemää huonoa vuotta seuraa seitsemän hyvää.
Ole oma itsesi, sillä kaikki muut ovat varattuja!
– Scarlet –
(2) kommenttia
13.5.2015 | Scarlet
Keskellä viikkoa, sekavin tuntein. Mietin tuossa äsken saunanlauteilla istuessani omaa elämääni taaksepäin, ja sitä mitä minulla on edessäpäin. En kadu mitään, mitä olen tehnyt, ja se on jo itsessään aika hyvä lähtökohta. Enää en tosin lähde soitellen sotaan, oma egoni suojakilpenäni, sillä jotain olen sentään oppinut vuosien saatossa. Olen päässyt eroon vihan tunteesta jota koin nuorempana todella vahvasti kaikista epäoikeudenmukaisista tapahtumista (tosin, vielä silloin tällöin tekee mieli murskata pari pihatonttua betoniin, mutta muuten ihan peace in my mind)!
Minulle on sattunut ja tapahtunut yhtä sun toista, mutta enää en jaksa kokea sitä tunnetta, että juuri minuun kohdistuu kaikki vääryys, ja muu maailma elää sateenkaarien keskellä! Mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tämän? Asiahan on vain niin, etten ole tehnyt tuon taivaallista ansaitakseni kaikkea niitä vastoinkäymisiä mitä käyn läpi elämässäni juuri nyt. Istun ja totean, elämä on tällaista, asioita tapahtuu ja moni asia ei tule ikinä enää muuttumaan. Ainoa mihin voin vaikuttaa on se, miten suhtaudun niihin vastoinkäymisiin. Otanko opikseni, katsonko tulevaan ja luotan että kyllä se elämä kantaa? Sinullekin lukijani on varmasti tapahtunut yhtä sun toista? Varmasti jotain ikävää, mitä et uskalla edes ääneen sanoa sillä koet että se on jotenkin sinun syytäsi? Sillä ei ole mitään merkitystä onko se sinun syytäsi vai ei, asioita tapahtuu ja se on elämää. Itselleen pitäisi olla armollinen, mutta miten se oikein onnistuu kun ympärillämme istuu monesti lauma haaksirikkoisia haaskalintuja jotka elävät sinun epäonnellasi?
Eilen ajaessani töihin, edessäni taivaalla oli ihan järjettömän kokoinen pilvi. Sellainen cumulus pilvi jonka lapset piirtävät aina. Siinä oli yksi käsittämätön juttu, sen pilven reunoja, ääriviivoja siivitti sateenkaaren eri värit. Ensimmäinen ”laine” oli vaaleanpunainen, seuraava violetti, seuraava keltainen ja sitten oranssi. Olin ajaa kolarin, kun tuijotin vain tuota järjetöntä pilveä joka peitti koko taivaan ja jonka seunaviivat loistivat eri sateenkaaren väreissä (vaikka aurinkoa) ei ollu mailla halmeillakaan. Silloin hymyilin, ja ajattelin että kyllä tästä ihan hyvä tulee, ei mitään hätää!
– Scarlet –
Ei kommentteja
11.5.2015 | Scarlet
(Elämä voittaa, kesä koittaa, tai sitten ei. Juuri nyt ulkona vihmoo niin ettei veri tahdo kiertää).
Talvi ja kevät on selätetty viimeistään silloin kun koivunlehdet puhkeavat. Ihmiset virkistyvät silminnähden, ja alkavat hymyilemään ja he eivät kulje enää pää painuksissa kuten talviakautena on tapana. Vielä kun saadaan muutama lämpöaste lisää niin me suorastaan juoksemme, laahustamisen sijaan.
Suvivirsi soi kouluissa ihan kohta, ja taas on yksi oppivuosi saatu päätökseen. Kaikki odottavat kesälomaa ja vapautta tulla ja mennä.
Itse olen ajatellut valokuvata kesällä paljon, ja tulenkin jakamaan niitä täällä sitten teille katseltaviksi. Viikonloppuna kuvasin yhden teatterijulisteen, proggis on tosin vasta ensi vuonna. Kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä otokseen, ja se on parhautta se.
– Scarlet –
Ei kommentteja
11.5.2015 | Scarlet
Hyvää alkavaa viikkoa.
Jokainen aamu alkaa lasillisella lämmintä sitruunavettä. Tekee hyvää aineenvaihduntaa, huono hampaiden kiilteelle, joten suu pitää muistaa huuhdella heti lasillisen jälkeen.
Kolme päivää töitä, ja sitten 4 vapaata. Kieltämättä oikein hyvä, viimeinen tentti on tiistaina, ja seuraavan kerran kirjojen pariin vasta syyskuussa.
Nyt mieli ja suunta kohti työmaata, paljon hommia odottamassa.
– Scarlet –
Ei kommentteja
10.5.2015 | Scarlet
Laitetaas vielä kerran muistutuksena tämän ihanan gluteenittoman kakun ohje. Jos ei tälle päivälle, niin mahdollisille tuleville kevään juhlille.
Tämä ihana kakku on siis gluteeniton, ja kakku oli oikeasti helppo valmistaa, tai sitten minulla vain oli hyvää tuuria, sillä gluteenittomien kakkujen leipominen kuulema voi olla haasteellista. Tärkeintä on että kaikki sekoitetaan nopeasti yhteen, joten pidä huoli että voi on valmiiksi sulatettu ennenkuin aloitat sekoittelun. Kookoskerman kohdalla huomasin yhden merkittävän jutun, nimittäin, käytä metallikulhoa (kattilaa) kun kylmetät kookoskerman. Ei meinaan toimi lainkaan muovisessa, ja voit jäädä ilman kermavaahtoa!
POHJA:
2 dl vettä
1-1/2dl luomu kookospalmusokeria
100gr margariinia
1 1/2dl perunajauhoja tai tapiocatärkkelystä
1 dl luomu riisijauhoja
1 1/2dl luomu maissijauhoja
1 tl psylliumia
2 1/1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1/2 – 1 tl neilikkaa
1/2 inkiväärijauhetta
Sekoita psyllium veteen, ja anna turvota hetki. Tämän jälkeen sekoita kaikki ainekset nopeasti sekaisin. Kaada taikina voideltuun ja jauhoitettuun 1 l vuokaan. Voit käyttää jauhottamiseen maissijauhoja, riijauhoja tai sokeria.
Paista 200 C noin 20 minuuttia. Kumoa kakku lautaselle ja jäähdytä, halkaise. Taikinasta voi tehdä myös muffinsseja.
Hyvä muistaa: että gluteeniton kakku ei tykkää, että uuni luukkua auotaan usein paiston aikana, tai se muuttuu kengänpohjaksi.
TÄYTE:
Omenahilloa ja kookoskermaa (halutessa voit pilkkoa banaania vielä väliin)
KOOKOSKERMAVAAHTOA PÄÄLLE:
Mittaa 450 ml lämminta vettä ja murenna 1 paketti kookostiivistettä. Sekoita niin kauan että kookostiiviste liukenee veteen. Voit siivilöidä kerman, mikäli et halua kookoshippuja kermaan. Laita jäähtymään ja tekeytymään 2-3 tunniksi. Kun seos on kiinteytynyt niin vatkaa se vaahdoksi. Makeuta tarvittaessa kookospalmusokerilla ja/tai Bourbon vaniljalla, (luomu).
– Scarlet –
(2) kommenttia
10.5.2015 | Scarlet
Oikein ihanaa päivää kaikille naisille ja kaikille äideille.
Kaikilla ei ole äitiä, kaikkia eivät ole äitejä, mutta yritetään kuitenkin selvitä päivästä parhain päin.
♥ Olet tärkeä ♥
Ei kommentteja
9.5.2015 | Scarlet
Snapshots from Dubrovnik/ Croatia
(4) kommenttia
9.5.2015 | Scarlet
Huomenta jokaiselle ihan erikseen, ihana lauantai.
Tänään menen monikulttuurisuuskoulutukseen koko päiväksi, ja vähän jännittää ketä muita sinne on tulossa. Uusia ihmisiä on aina kiva tavata, ja varsinkin kun meitä kurssille ilmottautuneita yhdistää kiinnostus samaan asiaan. Minulla on nyt jo todella monta ideaa siitä, miten saada lisättyä monikulttuurista toimintaa kotikaupunkiini ja samalla saada yhdistettyä ihmisiä toistensa pariin, vähän niinkuin yli rajojen. Sillä mikään ei avarra elämää yhtä paljon kuin toiset kulttuurit.
Koska elämäni on lapsiperhe arkea, en voi lähteä tuosta noin vain rinkka selässä Afrikkaan tai Siperiaan. Onneksi minulla on paljon helpompi keino aivan käden ulottuvillani, eli voin avata oven jollekin toiselle ihmiselle, joka on syystä tai toisesta tullut minun maahani ja kaupunkiini asumaan. Minähän avaan oven, toivotan heidät tervetulleeksi ja alan ensi töikseni tekemään ruokaa.
Maailmalla on tapana tehdä yhdessä ruokaa, jota sitten syödään yhdessä ja ollaan vain…
…yhdessä…
Tiedän, että tästä päivästä tulee hyvä, tuskin maltan odottaa uusia kohtaamisia, mekin menemme tänään yhdessä syömään.
– Scarlet –
Ei kommentteja
8.5.2015 | Scarlet
Minulla on menossa elämä haltuun kampanja.
Se alkaa siivoamisella, nyt lähtee viimeisetkin ylimääräiset vaatteet, lelut, astiat, antiikit ja muut hilavitkuttimet kiertoon. Olen varannut jo paikan siivouspäivä tapahtumasta, ja minulla on tuota tavaraa. Pari viikkoa pitää vielä odotella ja kompuroida tuossa eteisessä odottaviin laatikoihin, mutta ihanaa että olen saanut siivottua kaiken ylimääräisen pois.
Less is more.
Viikonloppu kuluu tenttiin lukiessa ja eri kulttuureihin tutustuessa.
Toissapäivänä tapahtui muuten ihana ihme, lehdet ilmestyivät puskiin ja puihin yhden yön aikana.
Eipä tässä tämän kummempaa, kuin oikein ihanaa viikonloppua jokaiselle.
Kohta Scarletin löytää facebookistakin;)
– Scarlet –
(2) kommenttia
6.5.2015 | Scarlet
Tilasin Jaipurista, Intiasta The Hippie Studion Etsy kaupasta muutaman mandala kankaan. Reilu viikko, ja kankaat olivat postilaatikossani.
Parhautta on ehkä se, että maksoivat vain 18€ kpl, ja koko on 228x228cm. Postikulut oli alle kympin. ( saa näitä lähempääkin, mutta hinta on nelinkertainen, joten minä päätin säästää ja ostaa Intiasta).
Toimii sängynpeittona, upeana verhona tai tästä voi väsätä vaikka maksimekon jos osaa ommella.
Olen niin iloinen näistä väreistä, joista ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle.
OM
TheHippieStudio
Ei kommentteja
