Avainsanat: hyvinvointi, intia, jooga, jumalat, om, oma elämä, positiivisuus
Olen viime aikoina pyrkinyt virittäytymään hyviin tunnelmiin jo heti aamusta pitäen. Se ei vaadi paljoa, jos on mennyt ja nukahtanut ennen ilta kymmentä, ja kello soi vasta 06.45.
Paluu väreihin ja eri kulttuureihin on kuitenkin helpompi avainsana, mikäli itseäni haluan miellyttää. Oma elämäni on ollut aina yhtä intian basaria, huutoa, meteliä ja meuhkaamista. Kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu periaatteella, ja minä olen sitä tyhjää tilaa kyllä äänelläni täyttänytkin. Toisaalta, paljon yhteiskunnallisia asioita olen saanut aikaankin, joten fifty-sixty minun eduksi.
Toinen asia mikä naurattaa, on se että tuon 1.80 metrisen Alvarin pöytäpinta-ala näkyy todella harvoin. Halusin ison ruokapöydän, jotta voisin lukea kaikessa rauhassa aamulehden, juoda kupposen kahvia ja hitaasti nautiskellen syödä myöhäistä aamupalaa. Nyt kuuden hengen pöytää istuu kaksi henkeä.
Pitäisikö tuo pöytä myydä pois, ja ostaa pienempi tilalle?
Jepp!
Pöydällä on aina kuutio leegoja, kyniä, buranaa, solmittuja lapsen vanhoja vaippaharsoja odottamassa batiikki värjäystä, kolme käsilaukkua, neljä paitaa, me naiset ja muita lukemattomia naistenlehtiä joita on tullu tilattua heikkona tarjous hetkenä!
Nyt te näette vain tuon yhen jumalan, kolme sitruunaa ja kolme peikonlehteä jota koristaa jumalattoman iso ja kaunis mandala kangas. Kankaan takana on 15 naamiota eri puolilta maailmaa (piilossa)! Jahas, mihinkäs tällä nyt sitten päästiin kepeästi kiipeämään aasinsiltaa pitkin? No siihen, että kaikki ei todellakaan ole kenenkään elämässä sitä, miltä se näyttää. (tai mitä halutaan näyttää)
– Scarlet nauraa –
Wau, superhieno kuva! oot niin taitava kuvaaja 🙂
punapää: Kiitos, kiitos ihana sinä! Millos haluat pelata minigolffia, täällä olis yks kaveriksi het 😀