Avainsanat: elämä, horoskooppi, hyvinvointi, itsetunto, universumi, uskonto

Älä kerro kenellekään että uskon astrologiaan, ethän. Hihhulin leiman saan melko nopeaan aika monelta.

Mistä sitten johtuu, että aina kun olen lukenut vähän syvällisempiä astrologisia horoskooppejani, niin ne ovat menneet yks-yhteen elämäni kanssa? Enkä nyt tarkoita, että tänään sinua voi onnistaa, ja se tarkoittaa sitä että olen saanut työpaikan kopiokoneen toimimaan ensimmäisellä kirosanalla! Vaan niitä syväluotaavia juttuja.

Olen viittä vaille valamis maksamaan muutaman euron astrologisesta kartastani, mutta jostain syystä emmin. Miksi? No kun se tuntuu jotenkin hassulta, että jossain tuolla tähdissä olisi kirjoitettu se juttu miksi minun elämä kulkee sitä rataa kuin se kulkee. Yhtä kaukana on minulle se ajatus, että jumala sitä säätelee ja ohjaa. Olen aina ollut vain olemassa, itse. Tehnyt omat päätökset, välillä ollut toisten ohjattavissa, jotta taas olen itse ottanut ohjat käsiini. Olisi niin ihanaa ja helppoa sanoa, että annan elämäni jonkun korkeamman tahon käsiin, tai että uskoisin asioihin koska niin on tähtiin kirjoitettu. Mutta, kun ei…minä vain olen. En koe, että kenenkään tarvitsee surkutella minua tai tulla ja pelastaa täyttä häkää, ei missään nimessä.

Minulla on liuta vakaasti uskovaisia ihmisiä ympärilläni, minulla on vähemmän uskovia, eri uskontoihin kuuluvia, ei-uskovia ja sitten on vain ihmisiä joista en tiedä mihin he uskovat. Arvostan heidän elämänkatsomustaan ja uskoaan suuresti, ja toivon, että omat ajatukseni eivät myöskään häiritse heitä.

Olen aina ajatellut, että riittää kun uskoo itseensä, sillä siinäkin on hemmetinmoinen tekeminen. Uskon myös, että jumala tarkoittaa eri asiaa monelle meistä. Ihminen voi olla hengellinen, olematta uskovainen.

Ehkä kuitenkin kaikkein tärkeintä on se, että hyväksytään toinen toisemme ja emme tuomitse toisten valintoja ja uskomuksia, sillä ne ovat hänen omiaan. Ei sinun

♥ Kaikkea hyvää, kaikille ♥

– Scarlet –