Avainsanat: asenne, elämä, kaverit, positiivisuus, sosiaalinen media, totuus, valhe, ystävät

Otetaanpas pieni pohdinta vielä ennen vuoden vaihtumista siitä miten asiat esitetään.

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, että sillä mahdollisesti on väliä miten asiat esitetään?

Otetaan ääripäät lempeys ja raivoaminen, kummalla luulet että sanoma menee paremmin perille, ilman että se loppumetreillä saa sinut itsesi huonoon valoon?

Itse olen halunnut opetella lempeää ja neutraalia tapaa esittää asioita, sillä se ei ole ollut minulle aina luontaista. Oman egoni pönkityksellä ja räksyttämisellä huomasin etten päässyt hirveän pitkälle, ihmiset vain pitivät minua ikävänä tapauksena ja loivat vähän sääliviä katseitakin silloin tällöin. Tuolloin ajattelin että what ever, te ette tajua. Muistan kuinka eräs opiskelukaveri totesi minulle parikymmentä vuotta sitten yhden ”minä olen tätä mieltä, minä viis veisaan teistä ja teidän ajatuksistanne” puheenvuoroni jälkeen että: Tomma tunnor skramlar mest. Eli tyhjät tynnyrit rämisevät eniten.

Ai että, suutuinko?

Mitä luulette?

Oli ilmiselvää, että minulla oli noina nuoruusvuosinani hirveän paha olla, enkä osannut sitä muulla tavalla purkaa kuin omana ainoana totuutena. Onneksi olen kehityskelpoinen, ja asia on tänä päivänä aivan toinen..tosin lipsahduksia joskus sattuu, sillä minäkin olen vain ihminen (kaikesta huolimatta).

Te joilla on lapsia, voitte miettiä että silloin kun on pinna mennyt muksun kanssa esimerkiksi ulkovaatteiden pukemisessa, niin kumpi on auttanut saamaan vaatteet nopeammin päälle sen 45 minutin sähellyksen jälkeen, huutaminen vai nätisti puhuminen ja auttaminen?

Työelämässä harva sanoo mielipiteensä päin naamaa, sillä sitä varten on luotu face ja netti. Siellä ihminen rohkaistuu, samankaltaiset peukuttaa intopiukeena ihan sama minkä asia puolesta, niin hyvän kuin pahan. Olemmehan me jokainen nähneet mitä pakolaiskeskustelut ovat saaneet aikaan, ja monesta ystävästä on kuoriutunut yllättäviä(kin) piirteitä mikä on jäänyt hämmentämään pitkään. Sitten poistetaan kavereita, blokataan ja nostetaan omissa keskusteluissa tämä typeryys esille.

Se ei valitettavasti kuitenkaan poista ongelmaa, sillä samat ihmiset jatkavat haukkumista ja peukuttamista vaikka ne eivät olisikaan sinun kavereitasi. Eivät ne muutu miksikään siksi että me poistamme sen silmiemme edestä. He jatkavat meuhkaamista entistä kovemmin, sillä heitä ärsyttää se että heidät poistettiin. Tosin jotkut ovat helpottuneita että heidät päästetään menemään. Vaikka strutsi työntää päänsä hiekkaan ja kuvittelee ettei kukaan näe, ei se estä lintua munimasta.

Ikäviä asioita, pahuutta, negatiivisyyttä on aina tuleman olemaan, sitä ei voida poistaa koskaan kokonaan, mutta sitä voi vähentää. Jokainen meistä voi vähentää sitä oman asenteensa kautta. Hylkää se ego jonka nimi on minä. Hylkää se minä joka aina pitää saada sanoa se viimeinen sana.  Hylkää itsesi korostaminen ja katso laajemmin ja avoimin. Ennenkaikkea mieti miten voisit muuttaa asennettasi eri asioiden suhteen, varsinkin niiden jotka eivät sovi sinun pirtaasi.

Kyse ei ole suurista asioista, vaan todella pienistä muutoksista itsessäsi. Jos tunnistat jonkun asian, niin muuta se. Ikävät asiat on monesti vain kovin vaikea tunnistaa ja myöntää itsessä oleviksi puutteiksi ja eihän se hei kosketa mua sillä mä oon tällanen ja jos ei kelpaa niin antaa olla. Itse en ajattele näin, vaan koen että jokainen meistä tarvitsee kehittymistä sen oman polkunsa kulkemiseen.

Mutta

Sillä on oikeasti väliä miten asiat esitetään.

Metsä vastaa niinkuin sinne huutaa!

Mieti miten sinä voisit muuttaa itseäsi, asennettasi ja tapaasi esittää asioita?

Sillä se mitä valitset, ja se miten asiat esität on käyntikorttisi joka kertoo sinusta enemmän kuin tuhat sanaa ja päivän selfie.

♥ ♥ ♥