Avainsanat: elämä, kokkola, kunniamitali, positiivisuus, pronssi mitali, tulevaisuus
Joulukuun alussa sain kirjeen.
Vuoden viimeisenä päivänä minulla ja muutamalla muulla oli kunnia saada vastaanottaa mitali.
Kokkolan kaupunki halusi muistaa minua pronssisella kunniamitalilla tunnustukseksi ansiokkaasta toiminnastani Kokkolan kaupungin hyväksi.
Voin vain todeta, että tuli todellakin puun takaa, sen pienen itkun kera.
Itse arvostan tätä todella paljon, sillä tähän kiteytyy kaikki se mitä olen tehnyt viimeisten 25 vuoden aikana.
Ammatti ihmiset saavat harvoin kiitosta tekemästään työstään, sillä jostain syystä ihmisillä on se käsitys että ammatti ihmisiä ei tarvitse kiittää.
Harrastelijoita taas pitää kehua ja kannustaa.
Tiedätte mitä tarkoitan?
Matti Kaivosoja joka sai kultamitalin kuten myös Sakari Oramo piti hienon puheen. Matti totesi, että kaikki paitsi yksi meistä mitalin saajista, (jousiampuja) on ansainnut mitalinsa sillä, että hän tai he ovat tehneet yhdessä toisten ihmisten kanssa jotain. Asioiden ja visioiden ja hyvää tekevien projektien eteen tarvitaan monesti vain yksi, mutta sitten siihen tarvitaan teitä muita. Ei hirveesti auttaisi jos Oramo heiluttelisi tahtipuikkoaan yksin ja orkesteri olisi jossain!
Minä Kiitän siitä, että olen saanut tehdä aina sitä mitä olen halunnut. Olen saanut innostaa ja innostua. Olen tehnyt hyvää ja tavannut lukemattoman määrän hyviä ihmisiä.
Yhdessä olemme Me.
Liikutuin myös, kun eräs yrittäjä totesi minut nähdessään että hän iloitsee kanssani mitalistani. Olin vähän hämmentynyt, sitten liikutuin. Hän sanoi, että on tärkeää iloita toisen puolesta ja hänen kanssaan. Mutta ennenkaikkea on tärkeää että sen muistaa sanoa ääneen.
Juuri näin, niin monesti me ajattelemme että tuo osaa ja tuo tekee, mutta miksi emme kehuisi?
Minä kehun tässä nyt vuoden ensimmäiset kehut liikkeelle, ja ne menevät Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin kvartetille jotka soittivat Lucia-mummo juhlassa. Tiedän että osaatte soitta, tekin käsittääkseni jaatte jonkin asteen tietoisuuden siitä, että osaatte soittaa? Mutta silti haluan kertoa teille, että hitto kun ootte hyviä. Sen kyllä kuulee että on tullut harjoiteltua kaksikymmentä vuotta.
Arvostan.
Kiitän.
Kunnioitan.
♥ ♥ ♥
Toivonkin tältä alkaneelta vuodelta, että jokainen miettisi miten voisi lisätä hyvää ympärilleen.
Jos ei ole mitään muuta, niin hymyile edes kerta päivään, ja laita hymyä somessakin menemään sen valituksen ja ärsyyntymisen sijasta.
Minä olen tilannut metrin lunta Kokkolaan, jotta pääsen hiihtämään, joten hymy pyllyyn.
Talvi on parasta!
Ja minä tilasin kans metrin lunta joten tuliskohan sitä nyt sitten kaksi metriä 😀 no tulis edes paljon!
Onneksi olkoon mitalista!Vuosien tyosta annettu kiitos lammittaa varmasti mielta.
Isani aina sanoo saatuaan mitaleita tai kunniakirjoja ettei laheskaan kaikki tutut kykene onnittelemaan.Onnittelu ei ole keneltakaan itselta pois,mutta onko se sitten kateus,joka pitaa suun kiinni…
Lisay: Kiitos! On se vaan kumma kuten isäsikin on todennut, että ihmiset eivät nimenomaan kykene onnittelemaan!
Tärkeintä on, että itse tietää oman arvonsa ja kunnioittaa sitä 🙂
Kiitos kommentoinnista.
Mahdottoman paljon onnea! Hieno juttu, henkselit paukkumaan!
Lunta toivon minäkin lisää, mutta pakkasta vähän vähemmän.:)
Jaana: Kiitos. Nyt lähtee nousukausi ja itsensä arvostaminen sataan 😉
Onnea Mitalista! Mahtava juttu! tämmöiset tilaisuudet tarvitsevat ehdottomasti elävän musiikin- mainiota 🙂
ja kaikkee hyvää tälle vuodelle 🙂
akissfromthepast: Kiitos onnitteluista. Oikein mahtavaa tätä vuotta sinullekin!
No mutta hei onnea ponnea mitskusta!
Ja kiitos vielä ihan törkiän kolokosti hillosta,kynsilakoista (huom.tyttäreni käyttöön 🙂 ) ja villasukista jotka lämmittävät vieläkin.
Marko: Kiitos, kiitos! Kiva että lakat kelpas ja jalat pysyy lämpiminä…
tuun parin viikon päästä harjoittelemaan kävelyä sinne käytäville;)
Tehään reffit 00-käytävälle 🙂
Laitoimme kans osaltamme vähän hyvää kiertämään.
Kuten ehkä instassa olet huomannut?
Eli poika satutti itseään ja saimme niin hyvää palvelua sekä rovaniemen että oulun sairaalassa, joten pakkasin meillä ylimääräiseksi jääneen xboksin ja pelejä laukkuuan ja kiikutin ne sairaalaan lasten osastolle.
Marko: Tänään en vielä ennätä 00-käytävälle 🙂
Onneksi poika kunnossa, ja onneksi oli kypärä päässä ja enkelit matkassa.
Xboxi ja pelit menivät varmasti hyvään osotteeseen. Vois itekkin katsoa lautapelit ja jotain pleikka pelejä ja nakata ne osastolle
kun suuntaan sinne. Kiitos vinkistä, pistetääs hyvä kiertään!