Avainsanat: elämä, ihmisyys, kukkakimppu, liljat, onni, positiivisuus, päivän ajatus, universumi

On todella vaikeaa olla vertaamatta itseään jonkun toisen elämään. Perustuuhan koko meidän länsimainen maailmankatsomuksemmekin sille, että me pyrimme koko ajan parempaan. Me kilpailemme tiedostaen ja tiedostamatta koko ajan kohti parempia saavutuksia kohden. Jokainen uusi onnistuminen on uusi taso elämässä jota me täytämme. Me saamme vertailupintaa ystävistä, opiskelutovereista, naapureista ja vaikka mistä. Sillä vuorovaikutus on jatkuvaa peilaamista.

Pahinta mitä voi tapahtua on se, että pistät omat heikkoutesi ja vaivasi toisen niskoille. Näin tapahtuu hyvin usein työelämässä, sillä se peiliin katsominen oikeiden ja tosiasioiden kohdalla on sen verran epämukavaa, että sinne peiliin on paljon kivempi katsoa vain kun korjaa meikkiään ja lisää punaa huuliinsa.

Minulla kesti hirveän kauan sisäistää se, että minun polkuni on minun polkuni ja siihen ei vaikuta yksikään teidän poluistanne tai tavasta kävellä tuota polkua kohden. Tämä matka on vain  ja yksinomaan minun, eikä kenenkään muun. Se mitä teen tai valitsen, ei ole riippuvainen siitä mitä sinä teet tai jätät valitsematta. Jos sinulle tapahtuu ihania asioita vuosi toisensa jälkeen ja minulle ei, niin se ei ole meidän kummankaan syy. Näin vain on ja se on vastaanotettava. Sillä olen huomannut, että altavastaajana, mitä enemmän kapinoin, kiukutan ja ärsyynnyn, sen vähemmän asiat etenevät, sillä ne vievät loputkin energiat minusta mennessään.

Miksi?

Oi, jos me tietäisimme miksi toisille siunaantuu vähemmän ja toisille enemmän, me olisimme upporikkaita!

♥