Avainsanat: Cannes elokuvajuhlat, elämä, Hymyilevä mies, ihmisyys, netflix, onnellisuus, pizza
Tänään on haastattelu på svenska yhteen lehteen. Kiva tavata toimittajakin johon tutustuin instan kautta ihan vahingossa.
Jatkan aurinkotervehdyksen tekemistä aamuisin oikealla kädellä vilkuttaen kuten Queen Elizabeth. Motivaation lisäämiseksi ajattelin tilata uuden jooga maton, sillä maton värillähän se motivaatio nousee, vai mitä?
(matto tilattu, arvaatko minkä värinen?)
En aio osallistua mitenkään City-maratooniin sillä olen vieläkin järjissäni! En siis juokse enkä myöskään kävele, sen sijaan ehkä syön pizzan ja nautin elämästä.
Pistin serkun vaimon metsästämään Shanghaista mulle ja mun joogakamuille (vaikka me ei olla edes vielä kertaakaan joogattu yhdessä) rukousnauhoja jotta olemme jatkossakin OM ja ZEN tai zzzzzzz.
Kokkolalaisia on onnistunut liuta edustamassa Cannesin elokuvajuhlilla. Kokkolalaisesta nyrkkeilijälegendasta kertova Hymyilevä mies / The Happiest Day in the Life of Olli Mäki saa ensi-iltansa ranskalaisyleisön edessä.
Olkaamme Ylpeitä. Hyvä Juho ja muut!
Ravintolakokin Taitajafinaalin kultamitali pätkähti Adele Kinnuselle, Kannukseen, Keski-Pohjanmaan Ammattiopisto.
Hirveen vaikee olla vaatimaton kun tästä kaupungista pukkaa vain priimaa ja maailmanluokan tähtiä. Kunpa kaupunkimme itsekin ymmärtäisi sen!
Netflix täkynä: Marseille
Siihen liittyen ranskankielen päivitys mutta hitto ku hyvä sarja.
Ajatus ruuasta: Pizza perjantai toimii aina.
Hyvää perjantaita.
Adele on Kannuksesta, ei Kokkolasta.
muh: Hei kiitos kun korjasit. Niinhän Adele onkin.
Minulla vain meni kiireessä sekaisin tuo kun luin artikkelin lehdestä, jolloin koulu ja kotipaikka menivät saman kategorian alle.
Kannus ei kuulu Kokkolaan, Kälviä kyllä.
Silti voitto on hieno asia, vaikka missä asuisi.
Kaikkea hyvää Adelelle ja sinulle hyvää päivän jatkoa.