Avainsanat: elämä, ihmiset, ihmisyys, päästää irti, tulevaisuus, usko
Mikä siinä onkaan, että me ihmiset niin mieluusti pitäisimme samaan aikaan kiinni, kuin haluaisimme päästää irti?
Olen itse pitänyt niin useasti väkisin kiinni eri asioista ja varsinkin ihmisistä, että melkein uuvuin siihen tunteeseen. Olen vasta viime vuosina tajunnut, että kiinni pitäminen kehittää vain vielä enemmän vastustusta ja sen lisäksi se vie älyttömän paljon energiaa minulta pois joka sekunti. Jos joku ihminen ei halua olla kanssani niin hänen pitää antaa mennä. Tämä pätee ystäviin, tuttuihin, kavereihin ja puolisoihin.
Miksi me hyvin usein takerrumme kuin viimeiseen oljenkorteen jos huomaamme, ettei joku halua olla kanssamme? Egomme lienee saaneen kolauksen, sillä kuka nyt haluaisi tulla dumpatuksi. Itse ajattelen nykyään, että onpa hyvä kun tuli tuonkin ihmisen totuus selville, hyvää matkaa ja jään innolla odottamaan milloin tuo poistuva ihminen korvaantuu uudella. Sillä niin on aina tapahtuva. Negatiivinen poistuu ja aina jotain uutta ja hyvää saapuu tilalle. Kunpa vain jaksaisimme luottaa siihen.
Milloin sitä sitten tietää, että on onnistunut päästämään irti vanhoista rutiineista ja ikävistä ihmisistä tai tavoista?
Itse havahduin, että silloin kun en enää suo niille ajatustakaan ja kun sisälläni ei liikahda mikään, sydän ei lyö ylimääräistä eikä sisäinen verenpaine nouse kattoon. Pyrin hokemaan itselleni, että ne ihmiset ja asiat joiden on tarkoitus palata luoksesi, tulevat mikäli niiden on tarkoitus kuulua elämääni.
Moni on kävellyt pois elämästäni mutta niin olen minäkin kävellyt pois monen elämästä.
Jännittävintä on se, että sitä ei itse koskaan tiedä miten niiden asioiden tai ihmisten kanssa käy, sillä se on se elämän suuri salaisuus.
Yksi tunne mikä itselläni on vahvistunut aina kun olen päästänyt irti, on se upea vapauden tunne, se on niin varmalta tuntuva tunne, että siitä ei vain voi erehtyä.
Aina kun minulla on mahdollisuus vahvistaa sisäistä ääntäni niin teen sen, sillä minulla, niinkuin sinulla on vain tämä yksi elämä ja se voi olla ohi jo huomenna jos oikein huonosti käy.
Muista siis elää niin kuin sinä itse haluat ja siten, että koet olevasi vapaa ja onnellinen.
Mikäli ovi sulkeutuu edessäsi niin mene ja avaa ikkuna ja anna valon paistaa sisään.
Ihan totta, mä oon tällä hetkellä myös tosi tyytyväinen että oon saanu karsittua elämästäni ne ihmiset jotka aiheutti murhetta ja vastoinkäymisia jatkuvasti. Hyvä teksti!
Susa: Karsiminen on raskasta mutta loppupelissä antoisaa.
Iso peukku sinulle.
Kiitos kommentoinnista <3
Kuinka osuva ja ajankohtainen kirjoitus <3 Kiitos Mirka!
Kati: Kiitos <3