Avainsanat: aika, anteeksianto, elämä, hyvinvointi, tulevaisuus

Aika on mielenkiintoinen juttu, sillä useimmilla ihmisillä on koko ajan kiire ja jopa stressi päällä. Tuo taas puolestaan aiheuttaa vastareaktiona sen, että downshiftataan hienosti amerikkalaisella sanalla, eli hidastetaan elämää ja ajan kulua, sekä arjen rytmiä.

Tasapaino kaikessa elämisessä, on niin hukassa meiltä jokaiselta. Syödä säännöllisesti, ei liikaa, ei liian vähän vaan juuri sopivasti. Olla sitä ja tätä, yhtä jos toista sopivasti silleen kivasti tasapainossa. Eikö onnistu? Ei se mitään, ei se onnistu monelta muultakaan.

Kun kohtaamme kriisin, kuoleman tai muuta vastaavaa, niin aika muuttaakin muotoaan. Se ei tule kiire kaulassa, se ei luo kiirettä ja stressiä vaan se parantaa. Olet varmaan kuullut sanonnan, että aika parantaa haavat? Parantaako? Ainakin ajan kuluessa me sopeudumme ja aika myös kultaa muistomme, tai ainakin suurimman osan muistoistamme.

Ensiksi sitä aikaa ei ole, ja on liian kiire mutta yht´äkkiä se aika korjaakin kaiken, hitaasti mutta varmasti! Kyllä siinä varmasti jotain perää on, sillä silloin kun asioille ei vain yksinkertaisesti voi tehdä mitään, ja olotilaan tai tilanteeseen on sopeuduttava ja joskus jopa annettava myöten, niin aika on ainoa asia mikä auttaa.

Se vain kestää helevetin kauan. Hitaasti ja kivuliaasti se valmistaa ja muokkaa meitä kohti tulevaisuutta. Välillä tuntuu, että pääsisi helpommalla jos työntäisi nuppineuloja kynsien alle, sillä niin kipeää se aika tekee. Aika on äärettömän kivulias ja hidastempoinen lääke suuriin menetyksiin tai kohtaamisiin.

Itse en tästä syystä halua yhtään ylimääräistä aikaa, tahdon olla ja elää tässä ja nyt! Joten jos jotenkin, voisitko aika antaa minulle aikalisän? Ai et, vai. No, en odottanutkaan sitä tapahtuvan.

– Scarlet –