Avainsanat: avioero, elämä, ihminen, ihmisyys, kohtaaminen, kriisit, tulevaisuus, ystävyys

Silloin kun ei ole huolta huolen häivää on kiva sisustaa ja harrastaa kaikkea kivaa pilateksesta – puolimaratooniin. Sitten kun asiat eivät mene niinkuin Strömsössä, sitä tekee ihan mitä vain selvitäkseen ja siitä kuviosta tipahtaa ensimmäisenä kivojen tyynynpäällisten valinta tai tapetointi ajatukset. Ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että hyvinvointi on yhteydessä hyvään mielialaan ja hyviin sekä kauniisiin asioihin. Toisaalta, juuri silloin kun näitä asioita eniten pitäisi harrastaa, nauttia, katsella ja tehdä, niitä ei vain jaksa vaikka ne kuinka tukisivat hyvinvointia, ne vaan lähinnä ärsyttävät.

Sama pätee ruuan suhteen. En ole vielä tavannut ihmistä joka kriisin tai masennuksen keskellä miettisi illalla laittavansa raakapuuroa jääkaappiin tekeytymään seuraavaa aamua varten tai söisi kaloriarvoltaan terveellisiä kevyitä keittolounaita ja salalatteja.Tällöin moni syö juustokakun päivässä saadakseen edes jotain mielihyvää elämäänsä ja ruoka on siitä välitön ja hyvä sillä me tiedämme mikä maistuu hyvälle ja sitä on helppo saada ja viedä ääntä kohden.

Tasapaino hyvinvoinnin, syömisen ja harrastamisen suhteen on vaikea yhtälö ratkaistavaksi kriisin keskellä.

Väsyneenä ei vain jaksa lähteä tunnin kävelylle vaikka se loppupelissä tekisi todella hyvää. Niin- sitä–vain–ei–jaksa.

Ei-huvita!

Siksipä olisikin tärkeää, että kaiken ”elämänionsolmussa” hetkellä silti muistaisi keskittää ajatuksiaan myös niihin kivoihin ja hyvää mieltä tuottaviin asioihin ja tehdä niitä sitten aluksi vaikka veren maku suussa. Mutta kun se ei vain mene niin, ne alkavat kiireen ja ongelmien keskellä vain ärsyttämään entistä enemmän ja tuntuvat pakolliselta suorittamiselta ja menettävät merkityksensä ja voivat jopa tuntua ihan typeriltä.

Viime vuosi oli tähänastista elämääni ajatellen raskain mutta silti pitkällä tähtäimellä katsottuna kaukoputken läpi tulevaisuuteen, parasta mitä minulle on tapahtunut, niin hassulta kuin se voi kuulostaakin.

Miten kriiseistä sitten selviää? Mielestäni Jenny, Vastaisku ankeudelle blogista kiteyttää sen hyvin kirjassaan sanoin: sinä elit sen läpi.

Tämä on niin totta. Sillä jokainen elää hyvät asiat läpi mutta huonot, ikävät ja pahat asiat me haluamme ohittaa ja jättää käsittelemättä jolloin ne jäävät meidän sisällemme hautumaan ja odottamaan oikeaa hetkeä jolloin tauti on liian pitkällä se tulee ja vie jalat altamme. Yleinsä padotut tunteet tuppaavat viemään terveytemme ja vielä ihan huomaamattamme. Ne myös lihottavat meitä ja saavat meidät uskomaan, että me olemme kirjaimelisesti rumia.  Asiat tulisi käsitellä ja elää läpi, jolloin niistä jää enää haalea muisto joka katoaa päivä päivältä kauemmas mitä enemmän me katsomme eteenpäin kohti tulevaisuutta.

Aloita vaikka lukemalla joka aamu jokin ärsyttävä positiivinen mietelause. Hetken päästä huomaat, että ne tuovat pientä valoa ja toivoa elämääsi. Kipeistä asioista ei pääse eroon juoksemalla täysiä vaan pienin askelin kävelemällä tuhat kilometriä. Tuon kävelyn aikana huomaat, että askeleesi muuttuu kevyemmäksi päivä päivältä.

Voimia kaikille joita ärsyttää kivat tyynynpäälliset.

Kyllä se siitä, usko pois.