Avainsanat: asenne, auto, elämä, positiivisuus
Tiedättekö mitä? Olen aina pitänyt omaa elämääni jotenkin sellaisena, että kenellekään ei koskaan tapahdu sellaisia asioita kuin minulle tapahtuu…voi kuinka väärässä tuo kieroonkasvanut egoni on voinutkaan olla! Toisaalta olen aikaisemmin viettänyt aikaa sellaisten ihmisten parissa jotka eivät kerro itsestään mitään, mutta auliisti kyllä kertovat minun asioita supatellen eteenpäin. Siinä tuiverruksessa kyllä valitettavasti kasvaa vähän kieroon, niinkuin vaivaiskoivu, ja saa ympärillään olevasta todellisuudesta aivan väärän käsityksen.
Nyt kun olen saanut uusia ystäviä, jotka kertovat avoimesti omasta eletystä elämästään ja tilanteestaan, olen aivan hämmentynyt ja Helpottunut! Toisillekin siis tapahtuu näitä Vastoinkäymisiä, ja ne näyttää ihan hengittävän ja voivan hyvin. Jotkut räyhäävät kyrpiintymisensä ulos itsestään, kun toiset taas ovat pelottavan hiljaa. Tuolloin olen joskus kysynyt, että jätätkö kaiken sisälle, vai menetkö ja huudat ulos kaiken sitten johonkin metsään? Sillä me ollaan kaikki niin erilaisia, mutta silti niin samanlaisia.
Me kaikki haluamme arvostusta, kunnioitusta ja hyväksyntää.
Emme me halua, että meistä puhutaan pahaa. Emme me halua, että asiat menevät jatkuvasti pieleen. Emme me halua elää kurjuudessa.
Kun tuo halpa uusi autoni meni rikki kolmannen kerran kuukauden sisään, niin pitäisi varmaan olla kiitollinen etten jäänyt sillä metsätielle 80km päähän? Jotenkin minun oli todella vaikeaa olla kiitollinen siitä, että auto sammui täydessä vauhdissa kun vähänkin hipasin jarrua lähestyessäni edellä ajavaa autoa, tai risteystä. Mietin, että miksi, miksi, miksi juuri minulle tapahtuu nyt juuri tämä, miksi?
Ei varmaan minkään takia, sillä asioita vain tapahtuu, ja harvoin ne ovat meistä riippuvaisia. Auto on. Elämä on. Pistin stereot täysille, vedin syvään henkeen lietteen hajua ohikiitävältä pellolta, ja ajattelin että perkele! Tällä autolla ajetaan nyt kotiin saakka. Piste. Niin myös tein, ja auto nukahti pihaan!
Huomenna menen sitten pyörällä töihin.
Tärkeintä on Asenne. Huomenna minulla ei ole autoa, mutta minulla on pyörä. Lähden aikasemmin viemään lasta kouluun kaupungin toiselle puolelle jotta ehdin töihin. Lähden myös siitä tosiasiasta, että huomenna sataa varmaan lunta kruunatakseen tämän tilanteen, mutta jos näin käy, niin kaivan untuvatakin takaisin ja menoks.
– Scarlet –
Avainsana on todellakin asenne. Oma asenne. Asenne elämään, ihmisiin, hyvään, pahaan. Kaikkeen. Me tiedämme sen. Elämä on.
<3 Attitude Warriors <3
Tintti72: Kiitos kommentoinnista <3
Tuostahan sais tosi hyvän teepparin..Attitude Warriors..
pitääpä ehkä painattaa sellainen.
Ehdottomasti! 🙂
Tintti72: 🙂 Niinpä!