Avainsanat: avioero, elämä, haavoittuvuus, ihmisyys, kohtaaminen, onni, saat sen mistä luovut

Minun mielestäni se, että ihminen näyttää oman haavoittuvuutensa toisille ihmisille on aidointa mitä ihminen voi itselleen ja toisille tehdä. Siinä pienessä hetkessä kaikki on samanarvoista mutta eräällä lailla hirveän raadollista.

Haavoittunut ihminen ja haavoittuvainen hetki on niin puhdas ja kaunis, että sitä ei saa edes hiljaisuudella pilattua. Siinä hetkessä sitä huomaa, että sitä on ihminen. Erehtyväinen, paljas, loukattu, pelokas mutta silti ihminen.

Vasta kun ihminen paljastaa itsestään kaiken, hän voi kokea henkisen vapautumisen. Täysivaltaisesti, sillä sillä hetkellä hän ymmärtää mitä anteeksianto ja vapaus tarkoittaa. Sillä kellon lyömällä sitä tajuaa, että tältä se irti päästäminen tuntuu. Ennenkaikkea jo armon tunne itseään kohtaan on aika hieno kokemus. Tuohon hetkeen liittyy todella monta väkevää tunnetta ja ne voivat hämmentää ja naurattaa mutta siltä se armo ja anteeksianto itseään kohtaan tuntuu.

Miksi ihmeessä me pelkäämme näyttää tunteita ja haavoittuvaisuuttamme toisillemme? Oletko ja koetko häpeää siitä tunteesta? Älä suotta, kaikki tunteet on hyväksi sinulle ja juuri sinun kasvullesi jos vain uskallat ottaa ne vastaan ja ihmetellä niitä itseksesi hetken. Niissä voi jopa uida mutta ei kuitenkaan hirveän pitkään jotta niihin ei huku. Kun käy pyörähtämässä syvissä vesissä ja päättää, että olipa hyvä käydä täälläkin ja sitten muistaa palata takaisin sitä on astetta verran sisäisesti rauhallisempi ja viisaampi koskien elämää mutta ennenkaikea itseään ja omaa itsetuntemustaan.

Ensin täytyy kuitenkin itse mennä sinne navetan taakse seinää vasten ja olla valamis ottamaan niskalaukaus, eikä vain roudata vastapuolta sinne. Tämän jäläkeen voi luoda paskaa tovin ja todeta, että tätä ei kestä ikuisesti.

Kaikki ne hetket pitää elää läpi ja mitä enemmän isoja tunteita ja myrkyjä sinä kohtaat sitä paremmin sinä pääset tutustumaan itseesi. Uskallan väittää, että aika moni ihmisistä ei itse tiedä mitä he haluaisivat tehdä, missä asua ja mitä työtä tehdä jos he ihan aikuisten oikeasti saisivat itse päättää omista asioistaan.

Hassuahan tässä on se, että sinähän saat päättää joka hetki mutta meillä vain on tapana keksiä aina jokin hyvä perustelu, että miksi se ei ole mahdollista.

On aika ihanaa rakentaa itsensä näköistä elämää, vetää metsäpolulla syvään henkeen ilmaa ja kokea elävänsä.

♥ ♥ ♥