Avainsanat: ankeus, arvo, elämä, elämän muutos, hyvinvointi, itsetunto, muutos, oma arvo, onnellisuus, tulevaisuus, vastaisku
Kaikki me taistelemme sisäisen epävarmuutemme kanssa, ja juuri näiden epävarmuuksien takia me alamme perustelemaan eri tilanteita ja tapahtumia oikeutetuksi itsellemme. On se sitten kyseessä työ, ystävyyssuhde tai parisuhde. Itse taistelen vieläkin epävarmuuksieni kanssa, joita olen raahannut perässäni menneisyydestäni saakka. Olen huomannut että se vie ihan hirveästi energiaa. Kysessä on muistakin kuin fyysisistä epävarmuuksista, mutta perus epävarmuuteni on se, että koen etten kelpaa tällaisena kuin olen- aivan kuin olisin saanut vähän liikaa elämää elettäväkseni.
Menneisyyteni haamut meinaavat vieläkin nostaa päätään epävarmuuden hetkillä, tai silloin kun olen haavoittuvaisimmillani. Olen usein pohtinut, että mitä jos minulla olisi ollut toisenlainen kasvatus, mitä jos en olisi ollut luokan rumin ja kiusatuin, mitä jos en olisi itse ryhtynyt kiusaajaksi, mitä jos olisin osannut pitää omasta arvostani kiinni paremmin parisuhteessa, mitä jos minua ei lapsena olisi peloteltu kuolemalla niin että minun ei tarvitsisi pelätä kuolemaa lähes joka päivä, mitä jos…mitä jos…ja tuota listaa voi jatkaa hamaan hautaan saakka. Oletko joskus kokeillut? Ehkä turhinta mitä ihminen voi tehdä, ja silti me teemme sitä (toistuvasti)!
Olen oppinut ymmärtämään, että mikään näistä jossitteluista ei kuitenkaan johda minua mihinkään. Se ohjaa minut vain itsesääliini märehtimään asioita jotka eivät oikeasti merkkaa yhtään mitään. Minä vain kuvittelen niin.
Olen myös oppinut, että pitää opetella päästämään irti asioista, asioista jotka eivät saa sinua hymyilemään, asioista joilla ei ole sinulle todellista arvoa, ja varsinkin ihmisistä jotka saavat sinut tuntemaan juuri niin kuin ei pitäisi tuntea. Haluan olla iloinen, rakastettu ja kaunis, en mitään vähempää. Haluan kelvata kaikki vikoineni ja taitojeni, juuri tällaisena. Ottakaa tai jättäkää, moni on ottanut, mutta jättämisen sijaan he ovatkin alkaneet tukahduttaa minua ja minun energiaa joka erään sukulaiseni mukaan säteilee joka suuntaan ja lujaa. Aivan kuin olisin jokin tulipalo, joka pitää tukahduttaa sillä minussa on aivan valtavasti energiaa ja se varmasti pelottaa monia.
Ennenkuin voin aidosti kokea nuo asiat, on minun ommeltava vanhat haavani kiinni. Päättynyt avioliitto, kiusaamiset, haukkumiset, huonot ystävyyssuhteet, juoruilut, traumaattiset kuoleman kokemukset ovat minun haavojani, jotka minun on ihan itse ommeltava kiinni, sillä siinä kukaan ei voi minua auttaa. Sillä tiedän, että jos en nyt viimeistään ompele noita haavoja kiinni, elän lopun elämäni katsoen taakse, toivoen ja haluten eri asioita ja samalla katuen että miksi noin piti käydä.
Ja minä En halua!
Sitten se vaikeampi puoli tässä onkin se, että tulee vielä monen monta yötä jolloin tunnen olevani totaalisen yksin, yksin niin syväluotaavan tunteen kanssa, että kukaan ei ymmärrä minua eikä kenelläkään ole antaa vastauksia tai lohdun sanoja minulle, niin silloin minä teen kaikkeni ja ajattelen että: Yksinäisyys on suunniteltu siten, että se auttaa minua ymmärtämään kuka minä oikeasti olen-jotta voin lopettaa ulkopuolisten tahojen antaa määritellä minua. Minun on kohdattava itseni, yksin, jotta voin taas antaa toisille ja vastaanottaa.
Oli se sitten puoliso, poikaystävä, ystävä, sisko, veli tai työkaveri joka toistuvasti vähentää arvoasti ja nujertaa sinut, tulee hetki ja päivä jolloin sinä lopulta kyllästyt siihen, ja löydät voimavarasi ja et suostu enää ottamaan vastaan yhtään mitään muuta kuin mitä arvollesi kuuluu. Piste. Mitä läheisempi ihminen, sen suuremman haasteen ja valinnan edessä sinä tulet olemaan.
Uskon että ihmiset elävät onnettomissa tilanteissa koska he ovat tulleet mukavuudenhaluisiksi, tai he ovat liian pelokkaita ottamaan selvää mitä toisella puolen voisi olla. Sinä et voi olla sellainen ihminen, sillä Sinä ansaitset parempaa. Sinä tulet löytämään jonkun joka rakastaa sinua menestyksesi ja häviösi läpi- jotta sinä voit huomata kuinka vähän elämällä on loppupelissä mitään tekemistä kumpaisenkaan asian kanssa.
Seuraavan kerran kun koet olevasi surullinen tai epäonnekas, niin mieti muutaman sekunnin ajan kuinka pitkälle olet jo päässyt. Olet ehkä kritisoinut itseäsi monta vuotta (minä ainakin olen), ja se ei ole johtanut sinua oikeastaan mihinkään. Koeta hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet, ja katso mitä alkaa tapahtumaan. Päästä irti menneisyytesi säälistä, sillä tuskin sinua on laitettu tänne maapallolle murtamaan juuri tuota säälikoodia? Sinun tehtäväsi on murtaa sääntöjä, tehdä uusia ennätyksiä ja murtaa myytit ja tehdä toisin.
Sitten se mielenkiintoisin kysymys, miten tämä sitten oikein tehdään? Miten oma elämä otetaan haltuun ja muutetaan? Miten voi jättää kaiken taakseen ja kävellä eteenpäin?
Minä vain heräsin yhtenä aamuna (tänään) ja päätin, että nyt tämä paska saa loppua. En ota enää yhtään paskaa vastaan kavereilta (olenkin jo poistanut kuolonsyöjät ympäriltäni), työssä( olen ilmoittanut etten suvaitse selän takana puhumista ja supattelua, minulle sopii ainoastaan suora puhe, piste.), kaupassa ( meille ei ole koskaan tullu yhtään reklamaatiota tästä tuotteesta, onpa kumma juttu, juu minähän en tuolla tiedolla tee mitään vaan minä haluan tietää miten tuote korvataan minulle ilman että sinä syyllistät minua parasta-aikaa) ja niin edelleen. Perheelle ja sukulaisille sanominen onkin sitten ihan oma juttunsa, ja vastarinta on suurinta aina läheisten taholta, jos joku ei ole sitä huomannut. Ottamalla etäisyyttä, voi itse samalla kerätä voimia seuraavaan kohtaamiseen kun on siihen omalta osaltaa valmis, sillä niin moni tulee alentamaan sinua muutoksesi tiellä, he tekevät lähestulkoon ihan mitä vain jotta Sinä et muuttuisi ja ansaitsisi onnea. Sillä sinun valitsemasi muutos vaatii heitäkin muuttumaan, ja koska he eivät ole nähneet metsää puilta eivätkä halua muuttua, on se päivän selvää että he vastustavat sitä kynsin ja hampain.
Ei koskaan, ei koskaan enää, joten minä muutin. Tuosta noin vaan.
Kirjoitin tämän sinulle ja itselleni, sillä tulen tarvitsemaan vielä monta muistusta asiasta. Lempeitä muistutuksia jotka johdattavat oikeaan suuntaan. Älä häpeä menneisyyttäsi, sinun arpesi ovat juuri niitä asioita jotka tekevät sinusta kauniin. Sinun tarinasi voi auttaa monta muuta kompuroinnin hetkellä. Sinulla ja minulla on jokin tarkoitus, syy siihen miksi olemme täällä, miksi elämme, miksi hengitämme juuri oman kaupunkimme ilmaa emmekä naapurikaupungin, miksi kasvoit juuri siellä missä kasvoit, etkä syntynyt paskasta tehtyyn majaan afrikassa, ja miksi sinut kasvatettiin juuri niin kuin sinut kasvatettiin, ja muista: Sinä ansaitset parempaa.
– Scarlet –
<3 <3
Totta joka sana. Näitä olen pohtinut, kun olen iltaisin yksin kallioilla istuskellut. Välillä musertavaa yksinäisyyttä, mutta silti suunnatonta kiitollisuutta. Tänä keväänä olen uskaltanut asioita, joista olisin ennen ajatellut, että ”enhän minä”. Mutta miksi en?
Asunnonkin sisustin uudelleen, tuosta noin vaan. Lakkasin näkemästä asiat niin kuin ne olivat aina olleet.
laiza: Kiitos sanoistasi. Tuo on niin totta mitä toteat: Lakkasin näkemästä asiat niin kuin ne olivat aina olleet.
Joskus sitä ei metsää puilta, tai on mentävä kauas jotta näkee lähelle ja noissa viisaissa sanoissa on perää.
Itse sisustan taas värit elämään…tilaillut vähän mandala kankaita intiasta..tulee nopeemmin kuin suomalaisesta postimyynnistä ja miljoona kertaa halvempaa 😀
Iso hali sinulle, hyvä sinä!
”Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on, että eksymättä et löydä perille.”
– Tommy Tabermann-
Voimahalaukset sinulle! En tiennyt ollenkaan että olet käynyt läpi / käymässä läpi noin suuria muutoksia elämässäsi.
Elämä, vaikkakin se on ihmisen parasta aikaa, ei kuitenkaan aina ole todellakaan helppoa, eikä noiden polkujen koluamisesta pääse ilman haavoja ja ruhjeita. Mutta eteenpäin on mentävä, vaikka kipeää kävisikin – pääasia ettei jää paikalleen.
Jokainen kohtaa polkujensa varrella joskus tylsiä, itsekkäitä ja jopa ilkeitä ihmisiä. Salaisuus on siinä miten paljon heidän antaa varastaa omasta energiasta ja hyvinvoinnista…Ja muistaa että minun ikävänä kokemani ihminen onkin suuri rikkaus jollekin toiselle. Olemme kaikki arvokkaita.
Hyvää keväänjatkoa ja kesän odotusta Sinulle!! Halauksin, Milli
Milli: Kiitos Milli voimaannuttavista sanoistasi ja ystäväni pilven painoisen Tabermannin runosta.
Elämän polku on joskus todella kivinen ja mutkikas, eteenpäin on vain mentävä.
Halit sinne takaisin