Avainsanat: elämä, hyvinvointi, ihmisyys, tulevaisuus

Ensi viikolla on maaliskuu ja kohta lähtee lumet sulamaan. Huikeat viisi kilometriä hiihdetty tälle talvelle.

Ihan niinkuin ensi viikolla hiihtäisin entistä enemmän. Enpä taida, vaan taidan nukkua ja herätä vasta syksyllä.

Juuri nyt ei sitten huvita yhtään mikään. Tiedätte varmaan sen tunteen? Nyt vaan ei huvita siitä syystä, sillä aivan sama miten katson eteenpäin ja kuljen päämäärätietoisesti kohti tavoitettani, se ei vain jousta ja tule vastaan millään tasolla.

Pitäisikö tässä sitten tehdä niinkuin jooga guruni on sanonut: The moment you will let it go, it will happen?

Jotenkin olen kuitenkin sen verran realisti, etten usko että minua kukaan tulee kotoa hakemaan tai tarjoaa minulle sitä edullisempaa unelma kämppää!

Onko se sitten kiinni karmasta tai siitä etten usko tarpeeksi?

Riippuu varmaan päivästä miten sen haluaa uskoa. Onko tavoitteiden saavuttamiset sitten uskon asioita vai ovatko ne oman työn tulosta vai sattumaa?
Uskon, että jokainen meistä selittää sen itselleen juuri siten, kun se parhaiten sopii itselleen. Onnistumisista kerrotaan innoissaan ja siitä kuinka ne esimerkiksi toteutuivat mind mapin avulla. No miksi kaikki eivät sitten onnistu sen kuvitekartan avulla? Olenko minä tehnyt liian hienon mind mapin? Pitäisikö sen olla rumempi?

On niin paljon hienompaa paketoida onnistuminen kauniiseen lahjapaperiin ja henkilökohtaiseen lottovoittoon jota toiset voivat sitten salaa ihailla. Tekeekö puoli maalimaa sitten jotain oleellista väärin, kun he eivät onnistu samassa asiassa? En usko edelleenkään, että kukaan tekee väärin. Asiat vain tapahtuvat, uskomme niihin tai emme. Joku on myös joskus todennut, että shit happens too!

Teemme me mitään tai kaikkemme, niin maailma kulkee eteenpäin ja epävarmuuden määrä on vakio!

Minua ei edelleenkään huvita mikään!