Avainsanat: avioero, elämä, hyvinvointi, oma elämä, onnellisuus, tulevaisuus

Elämä

Oletko joskus miettinyt, että sinulla olisi niin paljon enemmän annettavaa kuin se tämän hetkinen?

Me naiset osaamme, me kykenemme vaikka mihin, mutta aivan liian monesti me annamme toisten ihmisten, ja varsinkin lähipiirin vaikuttaa omiin päätöksiimme. Usein juuri sinä itse olet kaikista suurin este omalle hyvinvoinnillesi, sillä sinä et usko että se koskee sinua tai että se on edes mahdollista. Sitä helposti kadottaa sen oman itsensä vuosien saatossa. Toiset kadottavat itsensä kokonaan, ja toiset osittain, sillä sitä muuttuu elämän ja ihmisten kanssa halusi sitä tai ei. Tärkeintä mielestäni olisi tiedostaa missä se raja menee kun ollaan ajauduttu oman elämän sivuraiteille.

Minä olen ottanut oman elämäni tahtipuikon käteeni sen jälkeen kun mieheni ja minä erosimme. On yllättävän raskasta kun joutuu joka kerta sanomaan että on eronnut, kun tutut kysyvät mitäs teille kuuluu ja onko miehesi vielä siellä töissä. Sitten ihmisillä on myös vielä tapana madaltaa ääntään, ja kuiskata että tiesitkö että ne on eronneet, ja sitten kuvitellaan eri syitä ja mietitään että kumpikohan se oli se ikävämpi osapuoli!

Ero on jo itsessään niin vaikea asia käsitellä. Syitä on monia, ja ne ovat aina erilaisia eri pariskuntien kesken, ja ehkä tärkeintä olisi muistaa se, että ulkopuoliset eivät koskaan pysty ymmärtämään niitä, eikä se heille kuulu!Me emme ole tilivelvollisia muille kuin toisillemme.

Ei ole mitään salattavaa, sen sijaan että juhlisimme mieheni kanssa kymmenvuotis- hääpäivää, me eroamme. Elämä on joskus, ja nyt se on näin.

Miksi sitä tarvitaankin aina suuri muutos, ennenkuin asiat näkee kirkkaammin ja selkeämmin? Ehkä siksi, että sitä on monesti tottuneesta tavasta niin huonoissa energioissa, ettei tajua itsekään haluta sieltä pyörteestä pois. Ero on aina hyvin traumaattinen kokemus, ja jokainen ero on erilainen. Eroaminen itsessään on helppoa, ja se maksaa 160 euroa. Se mikä erossa on ehkä se haasteellisin osuus, on se kaiken uudelleen opetteleminen ja sopeutuminen. Ystävillä ja sukulaisillakin on vaikeuksia sopeutua uuteen tilanteeseen, niin saati sitten asianomaisilla itsellään ja lapsilla.

Oman elämänsä voi ottaa haltuunsa, eikä tarvitse pelätä valintojensa seurauksia, sillä elämä kantaa parhaiten silloin kun on itse siitä vastuussa. Sillä vastuu on kuitenkin aina kannettava, ja jos on itselleen täysin rehellinen eikä valehtele, niin asiat etenevät juuri niin kuin niiden on tarkoitus edetäkin.

Uskalla luottaa siihen, että elämä kantaa. Helpommin sanottu kuin tehty. Haluankin lopuksi päättää pohdintani Edith Södergranin runoon:

Kummalliset kalat liukuvat syvyydessä

tuntemattomat kukat loistavat rannalla;

olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikki toiset värit –

mutta ihana meri on vaarallisin nähdä,

se herättää tulevien seikkailujen janon:

mitä on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin.

– Edith Södergran –