Avainsanat: juhannus, kesä, kukat, mittumaari, päivänkakkara
Se olisi se aika vuodesta, kun tuo järjen käyttö olisi enemmän kuin kohilaan. Toivotaan, että kukaan ei hukkuisi tänä juhannuksena, ja olkoon uimavedet jäätävät! Monelle yksinäiselle juhannus ja joulu on pahimpia pyhiä vuodessa. Kaikki joilla on joku, katoavat perheittensä seuraan ja yrittäjät sulkevat ovensa ja koko suomi pysähtyy ABC-huoltsikoita lukuunottamatta. Pakko keksiä jotain, pakko olla kivaa, pakko ostaa ruokaa kuin maailmanloppu olisi tulossa. Kuulostaa varmasti tutulta jonkun korvissa, ja he jotka eivät ole koskaan kokeneet sitä kolikon toista puolta eivät ymmärrä lainkaan mitä tässä höpisen.
Töissä, kun mittumaari tekemiset tulivat puheeksi eräs rouva vastasi, että hän aikoo tehdä mahdollisimman vähän. Minun mielestäni tuo oli mitä mainioin vastaus.
Toisaalta, jos joulu ja juhannus velvoittaa ja innoittaa ihmisiä yhteisen ruuan ja juoman äären, niin en jaksa ymmärtää, että miksi sitä ei voitaisi ottaa tavaksi ja alkaa treffaamaan muulloinkin? Unohtaa ne selitykset, ne itseluodut kiireet, stressit, pakotteet, siivoamiset ja palata takaisin kultaiseen 70-lukuun jolloin perheet vieraili parikin kertaa viikossa. Silloin sai tupakoida myös sisällä, sitä ei oltu pistetty verolle, kuten nestekaasun kävi.
Nykyään jos ovikello soi spontaanisti, sen takana seisoo Jehovan todistaja tai Venäläinen opiskelija joka myy tuohikoristeita! Kummassakaan ei ole mitään vikaa, päinvastoin, se kertoo maailmanmenostamme aika lailla.
Itse muistelen lapsuuttani, että asiat ja ihmiset olivat niin paljon suorempia, aidompia ja välittömimpiä. Nykyään on selitys kaikkeen, kun ennen mentiin kylään ilmoittamatta!
Tosin, itse aion istua riippukeinussa, juoda viiniä ja tuijottaa taivaalle, yksin.
– Scarlet –
Oon parisuhteessa, mutta siltippä nämä juhlapyhät ja kaikki vietän yksin ja välillä ahdistaa. Ehkä pitää mennä vain merenrantaan istumaan.
Laiza: monesti parisuhteessa varsinkin on enemmän yksin, kuin jos olisi oikeasti yksin 🙁