Avainsanat: alkupala, elämä, hyvinvointi, muna, mäti, pihatonttu, positiivisuus
Ensi kuussa onkin jo kesäkuu.
Olenkin jo odottanut, että milloin keho sanoo stop, ja nyt se vaivihkaa sanoo stop ja makaan sängyssä ja katselen netflixiltä sarjoja maratoonina. Daredevil 1 tuotantokausi selätetty, todella hyvä. Nyt uutta sarjaa kehiin ja särkylääkkeitä. Arvioni on hengitysteiden tulehdus, mutta katsotaan tarviiko lähteä hakemaan virallista lausuntoa Oikealta lääkäriltä.
Minulle on tapahtunut niin paljon ikäviä asioita helmi-huhtikuun aikana, että en edes tajua miten olen selvinnyt? Nyt se pukkaa sitten ulos kehosta, ja voimalla. Ehkäpä olen selvinnyt juuri siksi, sillä ihminen on siitä ihmeellinen otus, että se joko lamaantuu tai sitten vain toimii. En tosin ole joutunut tsunamin kouriin koskaan, mutta nyt vertaiskuvallisesti tuntuu siltä. Olen juossut lujaa ja selvinnyt talon katolle, josta katselen ympärilleni miettien että mitäs nyt?
Vahvakin ihminen on heikko, ja hänellä pitää olla lupa olla heikko. Itse itken aina kun siltä tuntuu, sillä se puhdistaa, ja jos ei puhdista niin helpottaa. Se mikä on ollut ehkä kaikkein vaikeinta ymmärtää ja sisäistää, että vaikka kuinka sanotaan että ystävät ja perhe auttavat, niin ei se mielestäni mene niin. Kyllä sinä olet se, joka joutuu kaiken työn tekemään ja käymään läpi itsesi kanssa. Jos et ymmärrä käydä asioita läpi, niin ne kostautuvat joskus tulevaisuudessa sinulle, sillä vanhassa sanonnassa on perää: sen minkä taakseen jättää- edestään löytää!
Jatkan tätä itsetutkiskelua, ja kysyn itseltäni edelleen että kuka minä olen? Mitä minä haluan? Mutta ennenkaikkea katson eteenpäin valoisin mielin, ja sitten kun tulee se huono hetki niin otan parvekkeelta vartavasten tätä hetkeä varten ostetun pihatontun ja lyön sen pesäpallomailalla säpäliksi, sillä en voi sietää pihatonttuja.
Eteenpäin sanoo Scarlet
Voimia ja jaksamista♡♡ ps. Puutarhatontut niiiin ansaitsee tuon kohtalon:D!
punapää: Kiitos, kyllä tää tästä. Päivä kerrallaan periaattellaa ja kovalla sisulla 😀