Avainsanat: elämä, kiusaaminen, onnellisuus, positiivisuus, työyhteis

Miksi me oikeasti niin harvoin uskallamme olla oma itsemme, siis oikeasti juuri sitä mitä me haluamme?

Annamme niin usein (huomaamattamme) toisten ihmisten määritellä meidät, ja arvottaa meidät jokapäiväisessä tekemisessämme. Me salakavalasti totumme siihen, kuin hitaaseen painonnousuun jota ei huomaa, jos ei osaa katsoa aikaa taaksepäin kun se kymmenen kiloa oikeasti puuttui. Läheltä ei näe metsää puilta, tai vaikka näkisi niin ei halua, sillä on tottunut johonkin.

On paljon asioita joista on vaikea irtautua vaikka ne eivät tee sinulle hyvää, kuten työpaikkakiusaaminen jota on todella paljon, mutta silti kukaan ei tee asialle mitään vaikka kaikki näkevät sen tapahtuvan. Kerran olen kuullut kuinka kiusaaja siirrettiin toisiin työtehtäviin jotta tilanne rauhoittuisi, no siinä kävi sitten niin että minä tulin pieneen työyhteisöön ja hän alkoi kiusata minua. Olisin aikoinaan saanut viran kyseisestä paikasta, sanoin kiitos ei ja muutin pois. Vuosia myöhemmin kolleegani soitti ja itki, sillä hän oli ollut seuraava uhri ja vetosi voisinko minä kertoa omista kokemuksistani johtoportaalle kun kukaan ei usko ja auta häntä. Minä kerroin, mutta se ei auttanut ja kiusaaja jatkoi ja kolleega ajautui sairaslomalle.

On selvää, että kiusaaja tarvitsee apua, häntä on turha haukkua sillä silloin syyllistyy itsekin ilkeilyyn (tämä pikkuseikka unohdetaan varsin usein blogeissa kun haukutaan kiusaajia). On kaksi vaihtoehtoa tällaisissa tapauksissa. Voit vain toivoa, että sinulla on sellainen esimies joka suhtautuu asiaan vakavasti (voi tosin olla todella vaikeaa löytää, sillä en ole vielä koskaan kuullut sellaisesta)! Tai sitten keräät kaikki kolleegasi yhteen, ja kerrotte asiasta ensin esimiehelle, sitten työterveyteen ja lopuksi kiusaajalle.

Yhdessä on vahvempi, yhdessä ei tarvitse pelätä yhtä paljon kuin yksin. Yhdessä saa paljon enemmän hyvää aikaan, kaikille. Niin kiusaajalle kuin kiusatulle.

Tehokkain tapa on aina ajatella, että miltä minusta tuntuisi jos minua kiusattaisiin, kaikki näkisivät sen mutta kukaan ei tekisi asian eteen yhtään mitään, saati auttaisi? Ole siis kerran ”itsekäs”, ja ajattele miltä sinusta tuntuisi samaisessa tilanteessa, ja jos et osaa kuvitella niin netti on täynnä surullisia tarinoita joista voit ottaa kopin jotta pääset kiinni punaiseen lankaan.

– Scarlet –