Avainsanat: anteeksianto, arvot, David Austen, elämä, Keira, leikkokukat, moraali, pink, porsiuskimppu, roses, ruusut, tulevaisuus, vaaleanpunainen
Miksi me aina mietimmekin niin tolkuttoman paljon sitä mitä muut meistä ajattelevat. Kuvittelu on niin harhaanjohtavaa ja kuvitteleminen jostain asiasta jotain on aina liki 99% pelkkää kuvitelmaa, ei asian oikeaa laitaa tai totuutta. Sanoin tuossa muutama viikko sitten ystävälleni, että: osta itsellesi matkalippu omaan elämääsi! Siitä syystä päätin jakaa lausahduksen teille täälläkin puolen, jos se vaikka saisi jonkun oivaltamaan itsestään ja elämästään jotain?
Osta matkalippu omaan elämääsi tarkoittaa sitä, että ota selvää mitä Sinä haluat. Mitä sinä tekisit, jos ei yhtään kuvitelmaa tai toisten ihmisten ajatusta pulpahtaisi päähäsi päätitpä sitten vaikka juosta alasti kaupungin pääkatua pitkin. Jos siltä tuntuu, niin anti mennä vain. Jokaisen tulisi saada estoitta tehdä sitä omaa matkaa ja kulkea oman näköistä polkua, ilman että tarvisi koko ajan tuhlata energiaansa siihen, että mitä tuokin tuossa nyt mahtaa ajatella…Olen itse ostanut nyt matkalipun omaan elämääni, ja silti välillä tulee tunne että istun väärässä junassa ja epäröinti iskee..Uskoni on vahva, vaikka se puuttuu.
Me teemme hirveän paljon asioita miellyttääksemme toisia, tullaksemme toimeen ja säilyttääksemme sovinnon. Missä se raja sitten kulkee? Olen itse aina konfliktin tullessa kysynyt, että onko vika minussa ja katsonut peiliin. Olen halunnut olla sitä mieltä, että terve ihminen kyseenalaistaa ensin itsensä, ja sitten vasta toisen. No jaa…en nyt tiedä meneekö se noin, sillä aina tulee olemaan ihmisiä jotka eivät katso peiliin, tai katsovat ja näkevät sieltä juuri sen mitä he haluavat nähdä. Ei siis välttämättä sitä paljasta totuutta, vaan sen asian jonka voi kääntää parhaaksi omaan itseensä nähden, ja vielä parempi jos sen voi perustella oikeutetuksi jollain ilveellä.
Oikeudentajumme on, ja tulee aina olemaan meidän ihmisten välillä kovin erilainen, ja siitä on vaikea kiistellä näin maallisella tasolla.
Itse olen vihdoinkin alkanut ottamaan sen linjan, että jos joku on jotain mitä minä en todellakaan allekirjoita, ymmärrä tai kohtaa millään tasolla niin yritän olla vaivaamatta päätäni hänellä.
Miksi?
Siksi, että todennäköisesti se henkilö ei omiin olosuhteisiinsa ja taitoihinsa nähden kykene tai halua mitään muuta. Ihminen on rajallinen niin järjessään kuin tyhmyydessäänkin.
Minä myös!
Kun sitä toista ei voi muuttaa, ja ainoastaan sitä omaa käytöstään voi, niin voi miettiä että kauanko aikaa haluaa kuluttaa toisen ymmärtämiseen, vai pitäisikö jatkaa matkaa? Onhan se konkretian tasolla kurjaa jos sinut ohitetaan työyhteisössä, tai aina kun alat puhumaan pää käännetään pois. Sinua ei kutsuta mukaan niihin sukujuhliin tai kaveribileisiin ja sinut ohitetaan eri tasoisesti eri tasoilla elämässäsi.
Jokainen on varmasti joutunut jonkun ikävän asian kohteeksi?
Pyrin tällöin aina hokemaan päässäni, että se kertoo aina niin paljon enemmän siitä toisesta ja hänen sen hetkisestä elämästään kuin sinusta itsestä, ja ennen kaikkea sitä, että se ei ole minun syyni ja minä en ole vastuussa toisten ihmisten käytöksestä.
Jokainen vastaa omasta itsestään, ja omasta ulosannistaan!
Sitä oppii myös iän myötä valikoimaan mitkä riidat kannattaa riidellä ja mitkä ei.
Ihana työkaverini voi sitten kopauttaa minua sillä luudanvarrella(köyhän naisen jumppatikulla) joka työhuoneeni nurkassa nököttää, kun ensi kerran en elä kuten opetan.
♥ ♥ ♥
Voi miten viisasta tekstiä! Kiva blogi sinulla. Jään innolla seurailemaan. 🙂
Kati/Villa Valko: Kaunis Kiitos <3 Aina ei tuu näin fiksuja juttuja, mutta aidosti kaikkea <3
Tervetuloa seuraani <3
Mä ostan meno-paluun. Silloin voi välillä paetakin sitä omaa elämää 🙂
Kiitos kivasta blogistasi, tätä on mukava lukea kun aiheita on laidasta laitaan!
Jenni: Ihana kuulla, ja kiva kun kommentoit.
Tervetuloa viihtymään <3