Miten tämä aika menee niin nopeaan tahtiin. Just oli tammikuu ja kohta on toukokuu?

Tänä vuonna odotan pääsiäisjameja kuin kuuta nousevaa, lauteille nousee The Refreshments about 25 vuoden tauon jälkeen. Lavan eteen kerääntyy varmasti kaikki kaupungin +-50 vuotiaat fiilistelemään. Hetken verran minulla läikähtää rinnassa ja ajatus siitä, että kohta on eletty puoli vuosisataa. Turhan iso asia käsiteltäväksi näin sunnuntaina. Ei pysty.

Alkaa se kaukana siintänyt horisontti tulemaan lähemmäksi rantaviivaa. Toki ihmisen elo voi loppua jo tänäänkin. Siitä syystä sitä on vuosien kertyessä mittariin alkanut olemaan kiitollinen jokaisesta päivästä, myös niistä haasteellisistakin. Mikään ei ole pysyvää, kaikki on jatkuvaa muutosta, mutta vielä en sortunut tilaamaan ET-lehteä. Eeva riittäköön ja Hannu-Pekka Björkmanin mainiot kolumnit, jotka tuppaa itkettämään tai mietityttämään aina syntyjä syviä.

Paljastettakoon tässä, että kesällä minä tulen pitämään elämäni ensimmäisen taidemaalaus näyttelyn. En ole kuuteen vuoteen taiteillut ja grafiikka on ja pysyy edelleen rakkauden haudassa. Maalaukset tosin ovat tuoneet itsestäni aivan uuden puolen, jota en itsekään tunnista. Teemana taitaa olla Voimaeläimet, sillä sen verran eläinpainotteisia nuo isot maalaukseni ovat.

Jännittää ihan vietävästi asettaa maalauksia juluki toisten kateltavaksi. Ammattilainenkin kokee epävarmuutta yllättävänkin usein, mutta sen olotilan kanssa on vain osattava elää ja sitä tulee sietää, sillä se on sellainen kaveri, että se ei hevin lähe naapuria kiusaamaan.

Mukavaa sunnuntaita, minä lähden lenkille.