Avainsanat: elämä, kauneus, perhonen, positiivisuus, toukka, tulavaisuus

Miten moninainen ihmisen elämä voikaan olla?

Viime aikoina olen lukenut naamakirjan puolelta Kodinkuvalehden aikaisemmin julkaisemia artikkeleita elämästä ja ihmisistä niiden takana.

Kirjoitukset ovat koskettavia ja moni saa niistä varmasti voimaa ja vertaistukea. Iso kiitos lehdelle siitä sillä he ovat nostaneet asioita esille joista ihmiset eivät uskalla keskenään puhua.

Taustalla voi olla häpeä tai pelko, joskus puhumattomuuteen riittää vain se, että se on persoonallisuus kysymys, että asioista ei puhuta.

Olen aina ollut enemmän kantillani sen puoleen, että puhuminen auttaa, sillä silloin asiat ja mittasuhteet selkeytyvät ja kirkastuvat. Kun toinen kuuntelee, sanottaa ja mahdollisesti vielä auttaa mitottamaan niitä ne saavat oikeat mittasuhteet. Mutta tarviiko tämän kuuntelijan olla sitten sellainen joka on paljon kokenut ja elämäänähnyt? Uskon, että siitä on suuri hyöty. Ikuisuuskysymys on esimerkiksi, että voiko ihminen jolla ei ole omia lapsia auttaa ja neuvoa lapsen kasvatuksessa ja ymmärtää esimerkiksi äitiä joka ei ole nukkunut moneen vuoteen? Ei varmasti voi, hän voi auttaa, mutta siitä jää uupumaan kuitenkin jokin tärkeä ulottuvuus. Tästäkin oli siellä loistava artikkeli.

Parhaaseen jokainen pyrkii, välillä onnistuen ja epäonnistuen.

Haluankin toivottaa kaikille teille, joita jokin asia painaa mieltänne, että kyllä se siitä. Pakkohan se on.

Itse koen suuria muutoksen aikoja ja olo on kuin toukalla, joka tuskaisena kiemurtelee liian ahtaaksi käyneessä kotilossaan ja odottaa vain ulospääsyä.

Ihanaa tiistaita, olkoon päiväsi sopivan hyvä.