Avainsanat: auringonkukat, aurinko, elämä, hymy, hyvinvointi, kesä, kukat, positiivisuus

Kesä on niin ovella, että sen jo kuulee.

Riipputuoli ripustettu ulos, istun siinä vappuna vaikka sitten toppatakki päällä ja kolistelen hampaitani.

Olen päättänyt, että kysyn itseltäni ainakin kerran viikossa: Mitä minulle kuuluu?

Tänään vastasin itselleni: Elämä ei mennyt ihan niin kuin olin sen suunnitellut.

Niinhän se on, että kaikkea mahdollista voi suunnitella, ja moni asia toteutuukin, mutta elämä on siitä jännä juttu, että sitä ei voi suunnitella.Voi kuvitella että itse ohjaa omaa näytelmäänsä, mutta olen saanut huomata niin monta kertaa, että ei se ihan niin kuitenkaan ole. Kuka sitä sitten oikein ohjaa? Sitä en tiedä, ja enää en jaksa edes kiinnostuakaan siitä ohjaavasta tahosta, sillä mitä minä sillä tiedolla tekisin? Syyttäisinkö tahoa silloin kun asiat eivät mene niinkuin Minä halusin, vai kiittäisinkö silloin kun ne menivät niinkuin Minä halusin?

Nyt olen tyytyväinen jokaisesta päivästä, ja hetkestä että se menee eteenpäin,  sillä huominen on mitä loistavin mahdollisuus kaikelle hyvälle ja hienolle. Jos ei huomista jostain syystä tulisikaan, sillä sitähän ei koskaan tiedä miltä huominen näyttää, niin voin sanoa että olen tyytyväinen. Minulla on kaikki loppupelissä ihan hyvin, sillä voin itse määrätä oman arvoni ja elää parhaani mukaan. Voin hymyillä, olla ystävällinen ja auttaa toisia sekä rakastaa lastani. Minulla on muutama hyvä ystävä joita vaalin rakkaudella ja yhteydenpidolla. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka elämä antaa jotain takaisinkin, silloin kun sitä vähiten odotan tapahtuvaksi.

The moment you will let it go, it Will happen.

– Scarlet –