Avainsanat: joulu, joulumieli, joulun vihaajat, juhlapyhä, positiivisuus, rauha, sesonki, tulppaanit
Nyt on viikonloppu edessä, ja kohta on tämä vuosi eletty myös loppuun ja hengissä ollaan.
Taas sitä lunta toivoisin ja paljon. Voi kunpa kaikki, niin aikuiset kuin lapsetkin muistaisivat varustaa itsensä tarpeeksi monella heijastimella tai heijastinliivillä. Tuolla pilkko pimeässä autoillessa ei vain näe ihmisiä, ja kun suurin osa tunnustaa mustaa muotivärinä niin tehtävä on mahdoton.
Toivon myös että ihmiset miettisivät hetken, että mitä sillä saa kun joulua herjataan? Olen nyt lokakuusta asti lukenut kuinka toiset vihaa joulua ja sitten on niitä jotka aloittavat valmistelut jo heinäkuussa. Viha on voimakas sana, se lietsoo aina vain ja ainoastaan pahaa mieltä ympärilleen. Siinä ei ole mitään positiivista. Minunkin kaveripiirissä on niitä jotka omien sanojensa mukaan vihaavat joulua, mutta ihan oikeasti me kaikki tiedämme sen jo. Point taken! Tarviiko sitä joka päivä räyhätä. Jos vastavuoroisesti toisten kauniiden kuvien ja joulumielen fiilistely ärsyttää vihaajia, niin sitten kannattaa oikeasti miettiä että missä mennään jos positiiviset asiat tuppaa kinnaamaan kupolia. Jos askartelu, leipominen, hössöttäminen ja valo tuovat jollekin hyvää mieltä niin hyvä niin. Jos tämä takapajuinen ja kitunen kansa edes kerran vuodessa piristyy silminnähden kuukaudeksi tai kahdeksi niin hyvä niin. Jos he tuhlaavat ja kuluttavat rahaa niin hyvä niin.
On jokaisen oma asia miten joulunsa viettää, sotkussa tai siivossa. Kukaan ei pakota ketään siivoamaan, leipomaan tai ressaamaan sillä me itse luomme sen paineen ja ressin, me pystymme myös itse päättämään mitä suustamme päästämme. (vinkkinä ensi vuoden ylioppilaille. Pyytäkää iskää tai remonttireiskaa tekemään se saunan ja suihkun kaakelointi ennen huhtikuuta, jotta vieraita voi ohjata sinne lauteillekin istumaan)!
Onko mahdoton ajatus, että kaikki vain olisivat joulukuussa siten kun parhaaksi näkevät? Joko välkkyvien valojen keskellä tai pimeässä kaapissa. Ei kerrota toisillemme miten me joulumme vietämme.
Annetaan toistemme valita se oma tapa, ilman että sitä omaa mielipidettä pitää jakaa joka tuutista!
Tosiasia on että moni on yksinäinen, monella ei riitä rahat ruokaan, monia harmittaa kun ei voi tarjota perheelleen tai lapsilleen sitä sun tätä. Mutta niillä ihmisillä se ongelma jatkuu joulunkin jälkeen. Ei se ala ja lopu tuohon yhteen kuukauteen. Se tosin korostuu jos korostamme sitä, ja sitten otetaan vielä uskonto kuvaan mukaan ja aletaan räksyttämään tekopyhyydestä ja vaikka mistä.
Vaihtoehtoinen ajatus:
Se mikä ei maksa mitään on aika. Antakaa aikaa toisillenne, sillä se on kallisarvoista ja sitä ei voi varastoida. Se on tämä hetki ja elämä. Lapsi, ystävä, vanhus tai eläin arvostaa juuri sinulta saamaansa aikaa.
Yhteistä aikaa.
Tässä ja nyt.
Rauhaa kaikille.
Ihanasti sanottu
Tessa: Kiitos <3
<3 Kiva kirjotus <3
Johanna Koo: Kiitos <3 Tsemppiä sinne työvuoroon 🙂