Avainsanat: asenne, elämä, positiivisuus, vastuu

Mietin tässä eilen, kuinka erilainen jokainen päivä on. Päivät täyttyvät eri sisällöillä joita me tuotamme, koemme ja saamme kokea. Joihinkin asioihin voimme vaikuttaa, siten kulkusuunta muuttuu. Vai voimmeko me oikeasti vaikuttaa yhtään mihinkään? Onko kaikki sattumaa, vai jonkun korkeamman tahon sanelemaa? Olemmeko me vain marionettinukkeja joiden elämä vain on?

Vastoinkäymisen kohdatessamme sanomme usein, että se mikä ei tapa vahvistaa. Tai vaikkapa kaikella on tarkoituksensa tai että jokainen saa sen verran painolastia minkä jaksaa kantaa? Kuka sen muuten määrittelee sen lastin raskauden ja kantamisen? Nämä lauseet ovat mielestäni vain tapa selvitä juuri siitä hetkestä, minuutista, tunnista ja päivästä. Niiden tarkoitus on saada perustelu ja vakuuttelu itselleen, että tuuli kääntyy kohta. Ja kääntyyhän se, mutta minä päivänä?

Sitä ei tiedä kukaan.

Palaan jälleen kerran tuohon asenteeseen, sillä se miten asioihin suhtautuu, niin iloisiin kuin vähemmän iloisiin on väliä. Vähemmän iloisten kohdalla pitäisi pyrkiä ajattelemaan, että mitä voin oppia tästä, mitä voin tehdä toisin ja voinko? Asenteen lisäksi, ehkä suurempi asia on se, että osaisi olla armollinen itselleen ja antaa itselleen anteeksi, että ei ole täydellinen. Lopettaa vertailu toisiin ihmisiin, sillä hekään eivät ole täydellisiä vaikka se päällepäin näyttäisi siltä. Loppujen lopuksi me olemme kuin peikonlehdet, ne syntyvät ehjinä ja vuosien saatossa niihin tulee reikiä ja repeämiä. Tullakseen ehjäksi, täytyy ensin mennä rikki.

– Scarlet –