Avainsanat: elämänviisaus, ero, ihmisyys, Rumi, selviäminen, tulevaisuus, valtameri

Moni yrittää kriisin keskellä korjata tilannetta ja toivoo, että asiat paranevat korjaamalla. Itse en toimi näin, sillä en usko, että ne korjaantuvat. Tilanteesta on pyrittävä katsomaan eteenpäin, pois, kohti jotain aivan muuta vaikka ei olisi halua liikahtaakaan siihen suuntaan. Moni haluaisi lähteä huonosta suhteesta mutta ei vain kykene siihen. Miksi? Uskon, että niin monta kuin on syytä on myös selitystä mutta yksi on varmaa, sinun on tehtävä se yksin. Todennäköisesti et tule saamaan apua keneltäkään, varsinkin jos sitä odotat tai kaipaisit. Ei, sinun on revittävä itsestäsi irti tuo voima ja lähdettävä uimaan valtameren yli ilman pelastusliivejä. Ainoa mikä kannattelee sinut meren ylitse on se, että sinä uskot itseesi ja siihen että selviät. Jos onnellisesti naimisissa olevat juoksevat huvikseen maratooneja, niin ei ole mikään juttu sinulta hypätä kylmään veteen ja uida valtameren toiselle puolelle.

Milloin on sitten aika lähteä uimaan?

Silloin kun sinulla ei ole enää voimia lainkaan. Silloin kun pelkkä ajatus tekee kipeää, silloin sinun on uskallettava hypätä veteen ja aloittaa matka omaan itseesi. Itsesi tähden. Sillä sinulla on kaikesta huolimatta vain yksi elämä ja se voi päättyä jo huomenna, kuka tietää.

Olisiko jo aika olla onnellinen, vaikkakin yksin?