Avainsanat: elämä, elämänhallinta, ihmisyys, onni, positiivisuus, tulevaisuus

Kun on ollut kauan pois, kestää jonkin aikaa löytää tiensä takaisin.

Päätin, että haluan palata vanhaan ihanaan itseeni joka on puolihullusekopää joka nauraa omille kommelluksilleen ja joka ei ota elämää niin vakavasti. En syytä, enkä tuomitse ketään siitä, että kadotin itseni, sillä olen osittain siitä vastuussa itsekin. Elämä vain kulki ja minä sen mukana, kunnes eräänä päivänä en enää tuntenut itseäni. Tuskin tunsi kukaan muukaan minut ennen tuntenut? Vaikein pala oli se, että takaisin pääsyyn ei ollutkaan kukaan auttamassa, vaan minun oli itse selvitettävä tieni takaisin itseeni.

Että ottiko päähän? Kyllä, sillä matka takaisinpäin on niin paljon kivuliaampi kuin se matka jolloin ikäänkuin salaa luisuit pois raiteiltasi.

Nyt kun olen pikkuhiljaa tunnistanut itseni ja ne vanhat hyvät jutut itsestäni, niin alkaa olemaan aika kodikas olo.

Mietin, mitä tuon matkan aikana oikein tapahtui?

Moni niin kutsuttu vanha hyvä ystävä sai jäädä, sillä huomasin, että en edes tunne heitä ja heitä ei loppujen lopuksi kiinnosta muu kuin minun elämäni ja sen moninaiset vaikeudet. Heitä ei edes kiinnosta minne muutan tai kenen kanssa. Sen pitäisi olla jo tarpeeksi selkeä viesti, että jotain on jäänyt syystä tai toisesta matkanvarrelle.

Hyvistä teoistahan meillä päin ei saa kehua, sillä sitä kasvaa pian kieroon. Olen viime aikoina lukenut paljon, että Keski-Pohjalaisten vika on kateus. En ole koskaan ajatellut asiaa sen kummemmin, mutta tottahan se on, että jos et voi kehua toista hyvästä työstä tai teosta vaan valitset mieluummin kertoa kuinka sekin on eronnut, niin eiköhän me nimetä se kateudeksi?

Asian voi myös kuvata näinkin, että välillä yhteen hiileen puhaltaminen tuntuu siltä kuin toinen kusisi siihen koko ajan!

Jouduin pyytämään muuttoapua kun olen jossain megalomaanisessa zikataudissa ja pää räjähtää ihan just. Nöyränä pyysin ja kappas vaan, sellaiset ihmiset joita morjenstan tai en ole nähnyt tyyliin 20 vuoteen lupautuivat auttamaan. Muutama läheinen ystävä kantaa kortensa kekoon eri päivinä ja jokainen tekee sen mitä parhaiten osaa. Eli yksi pesee ikkunat vaikka silimät kiinni. Toinen treena ja voi tehdä päivän treeninsä tunnin hyppelemällä portaita ylös-alas tunnin verran. Kolmas kantaa ja neljäs pesee.

En ollut koskaan menettänyt toivoani sen suhteen, etteikö joku auttaisi jos vain apua pyytäisi. Ette usko, kuinka hienoa on omata sellaisia ihmisiä ympärilleen, jotka välittävät ja jotka ottavat aikaa omasta elämästään auttaakseen toisia.

Olen aika lailla Kiitollinen tällä hetkellä ja otan kaiken avun vastaan ilman huonoa omatuntoa, sillä tiedän, että minulla on loppuelämä aikaa auttaa muita.

♥ ♥ ♥

Annetaan hyvän kiertää.