Avainsanat: elämä, Havanna, hyvinvointi, Kuuba, positiivisuus, staeenkaari, usko

Keskellä viikkoa, sekavin tuntein. Mietin tuossa äsken saunanlauteilla istuessani omaa elämääni taaksepäin, ja sitä mitä minulla on edessäpäin. En kadu mitään, mitä olen tehnyt, ja se on jo itsessään aika hyvä lähtökohta. Enää en tosin lähde soitellen sotaan, oma egoni suojakilpenäni, sillä jotain olen sentään oppinut vuosien saatossa. Olen päässyt eroon vihan tunteesta jota koin nuorempana todella vahvasti kaikista epäoikeudenmukaisista tapahtumista (tosin, vielä silloin tällöin tekee mieli murskata pari pihatonttua betoniin, mutta muuten ihan peace in my mind)!

Minulle on sattunut ja tapahtunut yhtä sun toista, mutta enää en jaksa kokea sitä tunnetta, että juuri minuun kohdistuu kaikki vääryys, ja muu maailma elää sateenkaarien keskellä! Mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tämän? Asiahan on vain niin, etten ole tehnyt tuon taivaallista ansaitakseni kaikkea niitä vastoinkäymisiä mitä käyn läpi elämässäni juuri nyt. Istun ja totean, elämä on tällaista, asioita tapahtuu ja moni asia ei tule ikinä enää muuttumaan. Ainoa mihin voin vaikuttaa on se, miten suhtaudun niihin vastoinkäymisiin. Otanko opikseni, katsonko tulevaan ja luotan että kyllä se elämä kantaa? Sinullekin lukijani on varmasti tapahtunut yhtä sun toista? Varmasti jotain ikävää, mitä et uskalla edes ääneen sanoa sillä koet että se on jotenkin sinun syytäsi? Sillä ei ole mitään merkitystä onko se sinun syytäsi vai ei, asioita tapahtuu ja se on elämää. Itselleen pitäisi olla armollinen, mutta miten se oikein onnistuu kun ympärillämme istuu monesti lauma haaksirikkoisia haaskalintuja jotka elävät sinun epäonnellasi?

Eilen ajaessani töihin, edessäni taivaalla oli ihan järjettömän kokoinen pilvi. Sellainen cumulus pilvi jonka lapset piirtävät aina. Siinä oli yksi käsittämätön juttu, sen pilven reunoja, ääriviivoja siivitti sateenkaaren eri värit. Ensimmäinen ”laine” oli vaaleanpunainen, seuraava violetti, seuraava keltainen ja sitten oranssi. Olin ajaa kolarin, kun tuijotin vain tuota järjetöntä pilveä joka peitti koko taivaan ja jonka seunaviivat loistivat eri sateenkaaren väreissä (vaikka aurinkoa) ei ollu mailla halmeillakaan. Silloin hymyilin, ja ajattelin että kyllä tästä ihan hyvä tulee, ei mitään hätää!

– Scarlet –