Avainsanat: asenne, elämä, meri, tulevaisuus

Meri, niin rakas elementti. Meri kuvastaa ikuisuutta minulle, sillä merestä toiseen voi seilata ja niitä pitkin pääsee maailman ympäri.

Joskus kaukana siintää horisontti, ja toisinaan ei. Itse olen siinä iässä, että näen tuon horisontin vielä suhteellisen kaukana, mutta tiedän niitä jotka seuraavalla vuosikymmenellä jo kokevat konkreettisesti sen kuinka horisontti lipuu jo kohti, kunnes se lopulta ei enää ole horisontti, vaan rantaviiva edessäsi ja matkasi on lähenevä loppuaan.

Elämä on matka, ja koskaan ei tiedä milloin päiväsi ovat niin sanotusti luetut. Jokainen meistä kulkee erilaisen, omanlaisensa matkan. Joillakin on toinen tai useampi rinnallaan, toisilla ei ketään. Toiset pärjäävät, ja toiset eivät. Asioihin voi aina jonkun verran vaikuttaa, mutta kokonaan niitä ei voi muuttaa, ei sitten rahalla, tahdonvoimalla, uskolla tai työtä tekemällä, sillä pääsääntöisesti elämä vain on. Elämää on siedettävä, siihen on koko ajan asennoiduttava, se opettaa koko ajan meille jotain. On eri asia huomaammeko me kaikkea sitä mitä elämä meille tarjoaa, vai tulemmeko me sokeiksi ja emme näe metsää puilta.

Itse huomaan, että olen kadottanut osittain itseni ja nyt teenkin matkaa itseeni, ja kysynkin aina ensimmäisenä itseltäni, että mitä minä haluan? Mitä minulle kuuluu? En salli että minua kohdellaan alentuvasti, vähättelevästi tai ohittamalla. Tiedän arvoni ja kannan sen ylpeänä, sillä se on asia mitä minä en anna kenellekään toiselle.

Minä olen minä, ja kaikesta huolimatta minä olen hyvä. Aivan niinkuin sinä lukijani olet hyvä juuri sellaisena kuin olet.

Minua on vain yksi ainoa tässä maailmassa. Olen uniikki omalla tavallani. Olen ärsyttävä omalla tavallani, mutta minä olen minä, ja minun kuuluu olla minä. Aivan kuten sinun kuuluu olla sinä.

Minä olen, sinä olet, annetaan toisten olla, sillä me kaikki mahdutaan tänne.

– Scarlet –