Avainsanat: luontovalokuvaus, matkustaminen, syksy

Mikään ei vedä vertoja syksylle. Sieluni lepää ja rauha laskeutuu ylleni, vaikka kuinka asiat painaisivat päälle. Tuo ihana melankolia, joka tulee sen kylmenevän raa´an tuulenvireen mukana. Aamulla on kosteaa ja utuista, maailma näyttää lakanneen pyörimästä ja näemme muutaman tunnin verran toisenlaisen ympäristön joka sitten  katoaa hetkessä kun aurinko astuu esiin.

Tuntuu aivan kuin rauha laskeutuisi luontoäidin sanelemana ympärillemme ja me valmistaudumme johonkin, jota me emme aivan pysty käsittämään. Kiire unohtuu ja hetken verran voimme vain olla, odottamatta yhtään sesonkia tai juhlakautta, joka aiheuttaa suunnatonta ostovimmaa ja pakkoa tehdä koko ajan jotain. Kukaan ei valmistu eikä taida pahemmin olla mitään valtakunnallisia juhlapäiviäkään mitä liputtaa. Kesän euroopan lennot lopettelevat sesonkiaan ja muutamaan viikkoon  ei pääse oikein edes Aasiaankaan suuntaan, sillä heidän sesonkinsa ei ole vielä oikein alkanut.

Tuolloin riittää enemmän kuin hyvin se, että aamuisin katselee peltojen reunoja ja latoja, ajatellen, että kuinka kaunis meidän Suomi-neitomme onkaan mutta mikä sääli, että sen sisällä matkustaminen ja majoittuminen on järjettömän kallista.

Ihanaa, että tänään on perjantai ja viikonloppu edessä. Saa nukkua.

Mukavaa viikonloppua teille lukijoille.