Toisen rakastaminen ei ole toiseen katoamista
” Älä anna kumppanin ottaa valtaansa koko olemustasi ja mieltäsi niin, ettei pääsi sisällä ole enää tilaa sinulle itsellesi.
Toisen rakastaminen ei ole toiseen katoamista.
-Walter Riso-
Kestosuosikkeja Dermosililta
Olen jo vuosia käyttänyt Dermosilin suihkugeelejä, sillä ne ovat hyviä. Iho ei jää limaiseksi, vaan pesuneste on heleppo huuhdella pois ja tuoksua on juuri sopivasti.
Allergikoille on sitten omat hajusteettomat sarjat mikä on suuri plussa edullisen hintatason lisäksi.
Mitä mieltä te olette, palasaippua vai pumppupullo?
Dermosil shopista löydät lisää uutuuksia.
Eucerin uutuuksia
Hirveesti ei oo aurinkoa näkynyt vielä näillä leveyspiireillä mutta kohta, kohta näkyy ja paistaa. Jos ei paista täällä, niin mennään sitten lähemmäksi aurinkoa jos ei muuta keksitä.
Eucerin on lanseerattu kaksi todella hyvää aurinkovoidetta. Toinen on sävyttävä ja kaikesta huolimatta, että medium sävy alussa näyttää tummalta iholla, niin ei se sitä levityksen jälkeen kuitenkaan ole vaan juuri passeli. Nämähän ovat myös allergiaan taipuvaiselle, herkälle iholle ja lapsille pelastus. Suurin osa Eucerinin tuotteista on hajusteettomia ja väriaineettomia sekä voiteissa on erittäin korkealaatuinen UVA/UVB-suojajärjestelmä.
Olen siirtynyt jo muutama vuosi sitten SPF 50 suojiin. Sama pätee kehoon kuin kasvoihinkin, sillä ihon palaminen ja vaurioituminen ei ole leikin asia. Muistaakseni oli niin, että jos poltat ihosi, on se vaurioitunut ja erityisen altis auringossa palamiselle vielä muutamana seuraavanakin vuonna. Joten kunnon suojakertoimia kannattaa käyttää niin itsellä kuin lapsellakin.
Koostumus oli miellyttävä, ei liian paksua eikä liian vetistä. Imeytyy hyvin eikä jää tahmeaksi ja jälleen kerran mikä parasta.
Pieni, käsilaukkuun solahtava pumppupullo!
Pumppupullo!
Löydät nämä lähimmästä apteekistasi!
Apila aamupalalla
Huomenta.
Huhtikuu kohta jo puolessa ja juhannukseen enää kaksi kuukautta. Lakaisukoneet jyllää täysillä ja kesä tulee vauhdilla.
Tosin, voipi olla, että sitä aurinkoa joutuu käydä katsomassa vähän etelämmässä ennenkuin sen säteet saavuttavat meidät täällä pohojosessa.
Täällä päässä on tapahtunut niin paljon asioita, etten oikein tahdo itekkään tajuta mitä kaikkea on tapahtunut, varsin lyhyessä ajassa.
Tapahtuneet asiat ovat tosin olleet pelkkiä hyviä, kerrassaan loistavia.
Armageddon on väistynyt.
Jess!
Ilolla eteenpäin.
Praha
Ei ole ensimmäinen, eikä viimeinen kerta kun julkaisen blogissani kuvia ihanasta Prahasta.
Nyt on ehdottomasti paras kuukausi matkustaa, sillä lentoliput ovat edullisia ja turisteja ei ole juurikaan. Kesällä kaupunki on ammuttu täyteen, kuten muutkin pääkaupungit Euroopassa.
Ruoka, olut ja nähtävyydet. Praha tarjoaa Mozartin upeita konsertteja, marionetti nukke esityksiä, Vituksen kirkko, kidutus museon, modernin taiteen museon tai 80 km itään päin junalla, pääset tutustumaan luukirkkoon, Sedlec Ossuaryyn/ Kutna Horaan.
Mitä muuta sitä tarvitseekaan?
Itse olin jo lentämässä Prahaan, mutta sitten päädyinkin miettimään jotain toista vaihtoehtoa.
Riiga, Tallinna tai Krakova voisi olla varteenotettavia vaihtoehtoja.
Say it with a cake
Tämä oli rakkautta ensi silmäyksellä.
Meidän sukuun tupsahti tuplasti tyttöjä tuossa alkuvuodesta ja heitä juhlistettiin tällaisen kakun voimin.
Visualistina voin vain sanoa, että tämä Say it with a cake on ansainnut ykkös paikan sydämessäni mitä kakkujen tekemiseen tulee!
Käykäähän kurkkaamassa millaisia mestariteoksia on aiemmin tehty ja jos olet jonkunsortin maailman kauneimman kakun perään ja asut Helsingissä niin tämä on se osoite jonne minä ainakin suuntaisin toiveeni.
Voisin keksiä ihan huvikseni jonkin syyn miksi kakku tulisi leipoa, sillä niin upeita nämä ovat.
♥ ♥ ♥
Vai mitä mieltä te olette?
Kakkukuvat: Say it with a cake
Se kertoo aina enemmän puhujasta kuin sinusta
Olemme vastuussa siitä mitä me sanomme. Joskus voi tupsahtaa sammakoita suusta ja sanoja ei voi syödä edes näläkäänsä.
Silti niistä sanoista on eri painoarvoisesti vastuussa itse, ei kukaan muu.
Mitä tapahtuu sitten kun sanomisiasi aletaan punnitsemaan ja vertailemaan? Ne venyvät ja paukkuvat ja muuttavat muotoaan toisten ihmisten kuvitelmista, päätelmistä ja olettamuksista.
Yleinsä ne menevät pieleen.
Arvostetaanko suoraa puhetta? Empiirisen tutkimukseni mukaan, hyvin harvoin, sillä ihmiset eivät ole tottuneet suoraan puheeseen. Kaikki pitäisi mieluummin paketoida siisteiksi, näteiksi pikku paketeiksi jotka eivät avattua räjähdä silmille kuin käsikranaatti.
Toisten ihmisten puheiden tulkinta se vasta vaarallista puuhaa onkin, sorrun siihen itsekin ja lähestulkoon aina menee pieleen sievät kuvitteluni.
Joskus kun sanot suoraan jotain ajattelematta, se ihmetyttää ja loukkaa toista vaikka sitä itse ei siten tarkoittaisi.
Miten ihmeessä sitä sitten pitäisi puhua.
Suoraan, nätisti ja kauniisti ilman turhia sävyjä?
Itsensäilmaisu on taitolaji, tekee sen sitten kirjoittaen tai suullisesti, vai mitä?
Arvokas puhe
Pitää opetella sanomaan ei kaikelle sellaiselle joka ei tee itselle hyvää.
Pitää osata ja uskaltaa sanoa ei ihmisille jotka puhuvat mitä sylyky suuhun tuo.
Myös heille jotka kokevat tarpeelliseksi tulkita sinua väärin tai ihmetellä sinun tapaasi olla.
Emme ole tilivelvollisia toisten ihmisten huonolle itsetunnolle tai egolle.
Olet vastuussa vain omasta tavastasi olla ja puhua.
Minä, niinkuin sinäkin, olemme vain ihmisiä ja me teemme virheitä siinä missä muutkin.
Mitä jos yrittäisimme keskittyä siihen, että puhuisimme nätisti eikä vihjailevasti tai tuomitsevasti toisillemme.
Minä olen minä ja sinä olet sinä.
Me olemme kaksi eri ihmistä ja niin sen kuuluukin olla.
Minä arvostan sinua.
Toivottavasti sinä arvostat minua?
Jos lähtökohtana on, että ulkomaalaista tulee pelätä
Kävelin aamuyöllä baarista kotiin ja matkan puolivälissä sivuviistosta tuli mies. Näin, että oli ulkomaalainen mutta ei tummaihoinen. Hän hymyili siinä 03 jälkeen ja sanoi, että häntä ei tarvitse pelätä. (minulla ei käynyt pienessä mielessänikään, että minun olisi tarvinnut pelätä). Hän kysyi saiko hän kävellä siinä vieressä samaa matkaa? Hän sai kävellä ja jutustelun aikana kävikin ilmi, että hän oli Afganistanista. Asui, opiskeli ja etsi töitä. Niillä kellonlyömillä hänen kolmen vuoden aikana opittu suomenkieli oli huomattavasti parempaa kuin omani, jota olin parannellut baarissa.
Minä jaksan aina hämmästyä siitä kuinka maahanmuuttajat, työn perässä tulevat ulkomaalaiset ja pakolaiset oppivat yhden maailman vaikeimmista kielistä, kun oman kaupungin ruotsinkieliset eivät opi sitä 9 vuoden pänttäämisen jälkeenkään kuin välttävästi. Jokainen joka on käynyt ruotsinkielistä koulua 9-12 vuotta, tietää että tässä väittämässä on paljonkin perää. Tosin nyt on ongelmana, että lapset eivät osaa enää ruotsia koulussa kuin välttävästi, sillä kotona on monesti jakauma se, että äiti on suomenkielinen ja isä ruotsinkielinen jolloin kotikielenä on suomi ja ruotsin puhuminen kotona jää isän vastuulle. Tästä seuraa se, että päiväkodit ja koulu ovat enenevissä määrin kieltenopettajia, mikä ei ole taas tarkoitus. Kun kieli on heikko, vaatii se koulumenestyksessäkin veronsa.
Melkein uskallan väittää, että kielikylpyläiset osaavat ruotsia paremmin kuin ruotsinkieliset, ruotsinkielisissä kouluissa.
Tuo hämästely on todistanut minulle niin monesti sen, että se on asenteesta kiinni mitä ihminen oppii, sillä jos on tahtoa ja halua niin mikään ei ole mahdotonta.
Nyt pyöräilemään.
