Olla vain
Ole oma itsesi
On todella vaikeaa olla vertaamatta itseään jonkun toisen elämään. Perustuuhan koko meidän länsimainen maailmankatsomuksemmekin sille, että me pyrimme koko ajan parempaan. Me kilpailemme tiedostaen ja tiedostamatta koko ajan kohti parempia saavutuksia kohden. Jokainen uusi onnistuminen on uusi taso elämässä jota me täytämme. Me saamme vertailupintaa ystävistä, opiskelutovereista, naapureista ja vaikka mistä. Sillä vuorovaikutus on jatkuvaa peilaamista.
Pahinta mitä voi tapahtua on se, että pistät omat heikkoutesi ja vaivasi toisen niskoille. Näin tapahtuu hyvin usein työelämässä, sillä se peiliin katsominen oikeiden ja tosiasioiden kohdalla on sen verran epämukavaa, että sinne peiliin on paljon kivempi katsoa vain kun korjaa meikkiään ja lisää punaa huuliinsa.
Minulla kesti hirveän kauan sisäistää se, että minun polkuni on minun polkuni ja siihen ei vaikuta yksikään teidän poluistanne tai tavasta kävellä tuota polkua kohden. Tämä matka on vain ja yksinomaan minun, eikä kenenkään muun. Se mitä teen tai valitsen, ei ole riippuvainen siitä mitä sinä teet tai jätät valitsematta. Jos sinulle tapahtuu ihania asioita vuosi toisensa jälkeen ja minulle ei, niin se ei ole meidän kummankaan syy. Näin vain on ja se on vastaanotettava. Sillä olen huomannut, että altavastaajana, mitä enemmän kapinoin, kiukutan ja ärsyynnyn, sen vähemmän asiat etenevät, sillä ne vievät loputkin energiat minusta mennessään.
Miksi?
Oi, jos me tietäisimme miksi toisille siunaantuu vähemmän ja toisille enemmän, me olisimme upporikkaita!
♥
Halipula
Ainakin kerran päivässä tulisi ristiä kätensä rinnan päälle ja antaa itselle hali.
Tänään taputtelin itseäni olkapäälle ja sanoin hyvä minä.
Vaikka itseään kehuu ei siitä ylpisty.
Taputelkaahan itsenne mukaviksi.
Pääsiäis Rock kajahtaa Kokkolan Vartiolinnassa
No niin, lähetääs liikkeelle siitä, että toinen näistä miehistä kavereineen järkkää Kokkolan Vartiolinnaan pääsiäisenä kunnon pippalot pystyyn!
Se kumpi se on, on juuri se jännän äärellä olemista. Aatella jos tuo toinen on siellä ja tuo toinen ei pääsekään tulemaan…tai the other way around!
Kaikesta huolimatta, paikalle tulee kuitenkin seuraavat neljä kivenkovaa bändiä:
Miami Wiseguys
Nicumo
Myrah (Swe)
Halla
Baari auki ja liput 10 €
Lipunmyynti paikan päällä K-18
Lauantaina 26.3 klo 20-01
Tää on nyt se hetki, kun kaikki te keski-ikäiset jotka käytte kerran viidessä vuodessa ulkona voitte suunnata itsenne puolisoineen kohti Vartiolinnaa. Vähän sama kuin olisitte teatterissa. Baari on auki, äänentoisto on kohillaan ja saa istua. Kukaan ei töni ja vessaankin pääsee nopsaan. Mikä siis estää? Ei mikään, nyt tuttuja morjenstaan hyvän musiikkikattauksen parissa.
Kuva: Hannu Finnilä
Näillä vitamiineilla mennään
Aina ei tarvitse jaksaa olla mikään kodin hengetär ja väsätä gurmeeruokia täyslaidallisena.
Silloin riittää, että tarjoilee hampurilaisen ja kylmän juoman.
Parhautta.
Ystävä on kiinnostunut sinusta
Kun on ollut kauan pois, kestää jonkin aikaa löytää tiensä takaisin.
Päätin, että haluan palata vanhaan ihanaan itseeni joka on puolihullusekopää joka nauraa omille kommelluksilleen ja joka ei ota elämää niin vakavasti. En syytä, enkä tuomitse ketään siitä, että kadotin itseni, sillä olen osittain siitä vastuussa itsekin. Elämä vain kulki ja minä sen mukana, kunnes eräänä päivänä en enää tuntenut itseäni. Tuskin tunsi kukaan muukaan minut ennen tuntenut? Vaikein pala oli se, että takaisin pääsyyn ei ollutkaan kukaan auttamassa, vaan minun oli itse selvitettävä tieni takaisin itseeni.
Että ottiko päähän? Kyllä, sillä matka takaisinpäin on niin paljon kivuliaampi kuin se matka jolloin ikäänkuin salaa luisuit pois raiteiltasi.
Nyt kun olen pikkuhiljaa tunnistanut itseni ja ne vanhat hyvät jutut itsestäni, niin alkaa olemaan aika kodikas olo.
Mietin, mitä tuon matkan aikana oikein tapahtui?
Moni niin kutsuttu vanha hyvä ystävä sai jäädä, sillä huomasin, että en edes tunne heitä ja heitä ei loppujen lopuksi kiinnosta muu kuin minun elämäni ja sen moninaiset vaikeudet. Heitä ei edes kiinnosta minne muutan tai kenen kanssa. Sen pitäisi olla jo tarpeeksi selkeä viesti, että jotain on jäänyt syystä tai toisesta matkanvarrelle.
Hyvistä teoistahan meillä päin ei saa kehua, sillä sitä kasvaa pian kieroon. Olen viime aikoina lukenut paljon, että Keski-Pohjalaisten vika on kateus. En ole koskaan ajatellut asiaa sen kummemmin, mutta tottahan se on, että jos et voi kehua toista hyvästä työstä tai teosta vaan valitset mieluummin kertoa kuinka sekin on eronnut, niin eiköhän me nimetä se kateudeksi?
Asian voi myös kuvata näinkin, että välillä yhteen hiileen puhaltaminen tuntuu siltä kuin toinen kusisi siihen koko ajan!
Jouduin pyytämään muuttoapua kun olen jossain megalomaanisessa zikataudissa ja pää räjähtää ihan just. Nöyränä pyysin ja kappas vaan, sellaiset ihmiset joita morjenstan tai en ole nähnyt tyyliin 20 vuoteen lupautuivat auttamaan. Muutama läheinen ystävä kantaa kortensa kekoon eri päivinä ja jokainen tekee sen mitä parhaiten osaa. Eli yksi pesee ikkunat vaikka silimät kiinni. Toinen treena ja voi tehdä päivän treeninsä tunnin hyppelemällä portaita ylös-alas tunnin verran. Kolmas kantaa ja neljäs pesee.
En ollut koskaan menettänyt toivoani sen suhteen, etteikö joku auttaisi jos vain apua pyytäisi. Ette usko, kuinka hienoa on omata sellaisia ihmisiä ympärilleen, jotka välittävät ja jotka ottavat aikaa omasta elämästään auttaakseen toisia.
Olen aika lailla Kiitollinen tällä hetkellä ja otan kaiken avun vastaan ilman huonoa omatuntoa, sillä tiedän, että minulla on loppuelämä aikaa auttaa muita.
♥ ♥ ♥
Annetaan hyvän kiertää.
Perjantai taittuu viikonlopuksi
Laitan uudestaan nämä maailman kauneimmat Austenin ruusut teille ihailtavaksi.
Nyt on vain kaikkea ja liikaa, joten ruusujen tuijottelu on sopivaa puuhaa jotta taas jaksaa kulkea eteenpäin.
Flunssat ovat nykyään niin ärhäköitä, että sitä ei taho millään uskoa!
Lepo ja vesi ovat voitehista parhaimpia.
Muistakaahan tekin levätä tarpeeksi ja hidastaa askeltanne.
Eihän meillä ole kiire minnekään?
Viikonloppu.
Koti.
Puss.
