25.2.2016 | Scarlet
Elämä on ihmeellistä. Viime aikoina olen törmännyt uusiin ihmisiin ja jokainen näistä ihmisistä on eronnut.
Mistä teitä oikein tupsahtelee elämääni?
Uskon vakaasti, että tällä on myös jokin tarkoitus ja se tarkoitus on varmasti viestittää minulle, että erosta selviää.
Sitten olen tavannut ventovieraita ihmisiä jotka elävät huonossa parisuhteessa ja ovat kirjaimellisesti jumissa, niin itsensä kuin elämänsä suhteen. Uskon, että olen tavannut heidätkin tarkoituksesta ja että siihen on syy miksi me olemme alkaneet puhua.
Puhe.
Mikä maailman yksinkertaisin ja paras lääke kaikkeen. Puhumalla oma olo paranee, maailma paranee ja asiat selkiytyvät ja ennenkaikkea sitä huomaa, että ei ole ja elä yksin näiden asioiden kanssa.
Maailma on täynnä eronneita ja karanneita.
Eiköhän katsota eteenpäin ja pistetä bileet pystyyn?
Sellaiset elämänmittaiset bileet ja kutsutaan itsemme niihin bileisiin mukaan ja tällä kertaa ei mennä yöksi kotiin, sillä elämä on tarkoitettu elettäväksi.
♥ ♥ ♥
(2) kommenttia
24.2.2016 | Scarlet
Mennään kauniilla kukkakuvilla, sillä ne ovat taloudellisesti turvallisia kuvia ja levittävät vain hyvää ympärilleen.
♥ ♥ ♥
Ei kommentteja
24.2.2016 | Scarlet
Ensi viikolla on maaliskuu ja kohta lähtee lumet sulamaan. Huikeat viisi kilometriä hiihdetty tälle talvelle.
Ihan niinkuin ensi viikolla hiihtäisin entistä enemmän. Enpä taida, vaan taidan nukkua ja herätä vasta syksyllä.
Juuri nyt ei sitten huvita yhtään mikään. Tiedätte varmaan sen tunteen? Nyt vaan ei huvita siitä syystä, sillä aivan sama miten katson eteenpäin ja kuljen päämäärätietoisesti kohti tavoitettani, se ei vain jousta ja tule vastaan millään tasolla.
Pitäisikö tässä sitten tehdä niinkuin jooga guruni on sanonut: The moment you will let it go, it will happen?
Jotenkin olen kuitenkin sen verran realisti, etten usko että minua kukaan tulee kotoa hakemaan tai tarjoaa minulle sitä edullisempaa unelma kämppää!
Onko se sitten kiinni karmasta tai siitä etten usko tarpeeksi?
Riippuu varmaan päivästä miten sen haluaa uskoa. Onko tavoitteiden saavuttamiset sitten uskon asioita vai ovatko ne oman työn tulosta vai sattumaa?
Uskon, että jokainen meistä selittää sen itselleen juuri siten, kun se parhaiten sopii itselleen. Onnistumisista kerrotaan innoissaan ja siitä kuinka ne esimerkiksi toteutuivat mind mapin avulla. No miksi kaikki eivät sitten onnistu sen kuvitekartan avulla? Olenko minä tehnyt liian hienon mind mapin? Pitäisikö sen olla rumempi?
On niin paljon hienompaa paketoida onnistuminen kauniiseen lahjapaperiin ja henkilökohtaiseen lottovoittoon jota toiset voivat sitten salaa ihailla. Tekeekö puoli maalimaa sitten jotain oleellista väärin, kun he eivät onnistu samassa asiassa? En usko edelleenkään, että kukaan tekee väärin. Asiat vain tapahtuvat, uskomme niihin tai emme. Joku on myös joskus todennut, että shit happens too!
Teemme me mitään tai kaikkemme, niin maailma kulkee eteenpäin ja epävarmuuden määrä on vakio!
Minua ei edelleenkään huvita mikään!
Ei kommentteja
22.2.2016 | Scarlet
Mitä minä annan itsestäni sinulle?
Sinä vastaanottajana valitset, mitä sinä haluat saada minulta.
Näin yksinkertainen on toimivan vuorovaikutuksen kaava.
Vai onko?
Kun minä hymyilen, niin sinä vastaanotat varmasti mielelläsi hymyn. Joskus ehkä tuntemattoman hymy hämmentää sinut, mutta silti salaa vastaanotat sen hymyn mielissäsi.
Se hymy voi pelastaa sinut.
Kun minä ohitan sinut katseellani, eleilläni ja teoillani, sinä hämmennyt etkä tiedä mitä sinun tulisi vastaanottaa. Silti sinä saat paljon kielteistä energiaa minulta, vaikka et haluaisikaan.
Eli, se mitä sinä valitset kasvoillasi, eleilläsi, sanoillasi ja olemuksellasi viestittää, menee aina perille kohteeseen, tavalla tai toisella!
Joten ensi kerralla, niin hyvän kuin huonon eleen suhteen, pysähdy sekunniksi miettimään, mitä se mahdollisesti saa aikaan vastaanottajassa ja toimi sitten sydämesi äänellä.
Jooko?
♥
Ei kommentteja
22.2.2016 | Scarlet
Oikein hyvää alkavaa viikkoa. Ensi viikolla olemmekin jo maaliskuussa ja kuukauden kuluttua lumi on jo lähestulkoon sulanut.
Kevät.
Eteenpäin mennään, niin elämässä kuin vuodenajoissakin.
Hyvä niin.
Pari hassua esseetä ja yhden tekstin korjaus ja sitten opiskelu laitetaan telakalle. Tosin yksi englanninkielen kurssi tulossa mutta se on helppoa, sillä se on suullisen taidon kurssi;)
Nyt kahvi ja menoksi.
Puss.
Ei kommentteja
20.2.2016 | Scarlet
Lumene on lanseerannut kerrassaan upean Gel Effect – kynsilakkakokoelman.
Jokaiselle löytyy aivan varmasti se oma lemppari sävy.
Uudessa valikoimassa on otettu huomioon vuoden 2016 trendivärit, jotka sisältävät aina vedensinisestä sykkivään violettiin ja lämpimästä terrakotasta hempeään lohenpunaiseen.
Sävyt ovat täyteläisiä, peittäviä ja helposti levittyviä. Koostumus, peittyvyys ja kiilto on värisävyjen lisäksi todella iso plussa.
Ei mitään tietoa mikä kemiallinen juttu sen tekee, mutta geeli kynsilakka vain on hepp!
(Kynsinauhojeni kuntoa ne eivät valitettavasti korjanneet. Olen ollut vähän stressin ja jännän äärellä tutkielmaani kirjoittaessani…)
Kiinnostaisiko teitä jos pistäisin jakoon useita kynsilakkoja teidän lukijoiden kesken?
Kynsilakat saatu Lumenelta.
(3) kommenttia
20.2.2016 | Scarlet
Kuvat täältä, klik.
Nyt heräs inspiraatio ja haluan alkaa tekemään samanlaista upeaa vihreää villamattoa. Ryijypohja, lankaa ja iso neula tai koukku ja eikun tekemään jättimattoa!
Haluan just samanlaisen sekasotkun kuin tuossa ylimmäisessä kuvassa on.
Miten on, onko kukaan teistä tehnyt ryijyä mattona?
Mulle sais lähettää kaikki vihreän eri sävyiset villalangat, sillä tyhjästä on paha nyhjästä. En edes uskalla kuvitella, kuinka paljon lankaa isoon mattoon kuluu?
Kokemusta kenelläkään?
Ei kommentteja
20.2.2016 | Scarlet
Taitaa olla ensimmäinen kerta elämässäni kun kaipaan kesää. Se on sitten aivan eri asia onko se lämmin vai saammeko hytistä +10 asteessa.
Jaksaa, jaksaa kuitenkin, sieltä se tulee ja sitä kohti mennään.
Kesä.
Ajatella jos tulisikin oikea intiaanikesä?
Nyt imen itseeni kaiken valon mitä vain saan. Hengitän syvään raitista ilmaa. Käyn lenkillä ja hengitän.
Nautin vapaudesta.
Ei kommentteja
19.2.2016 | Scarlet
Pikku hiljaa minä olen oppinut lentämään, sillä omat siipeni ovat alkaneet ottaa tuulta alleen ja voi että se on hieno tunne.
Kuinka moni teistä tuntee olevansa hukassa tai paremminkin sanottuna tuntee että on hukannut itsensä?
Minä voin ihan rehellisesti myöntää, ilman häpeää, että kadotin itseni.
Se hetki, kun itse tajusi ettei ole nauranut yli kahteen vuoteen oli aika pysäyttävä ja äärettömän surullinen hetki elämässäni.
Minä tunsin oloni yhtä tyhjäksi kuin Harry Potter siinä elokuvan kohtauksessa jossa Kuolon syöjä oli imenyt kaiken ilon ja elon kehosta pois.
Minulla oli tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko uhriutua tai selviytyä. Valitsin selviytymisen ja siitä se huuto sitten alkoikin.
Sieluun kaivautuneet haavani olivat täynnä inhoa, luottamuksen puutetta, turvattomuutta, puutteellisuuksia, syyllisyyttä, tuen puutetta ja suunnatonta kipua.
Nämä kaikki asiat minun tulisi saada purettua itsestäni ulos.
Ymmärrän näin jälkeenpäin miksi jokaista lihasta särki ja miksi käsissäni oli suunnatonta hermokipua yötä päivää.
Kun päästin irti kaikesta, niin hermokipu hävisi kahdessa viikossa ilman mitään lääkitystä.
Tämän jälkeen en ole ikinä epäillyt mielen voimaa.
Nyt ymmärrän myös miksi itsestään on pidettävä huolta ja miksi joskus on vain valittava toinen suunta jotta voi hengittää.
Tämän lisäksi minun täytyi opetella hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.
Itseään kohtaan täytyy ja joutuu opettelemaan armollisuutta, ja koen että se on ollut vaikeinta.
Vaikeinta on antaa itselleen anteeksi ja sanoa, että minä olen hyvä juuri tällaisena kuin minä olen.
Tiedoksi teille, se on kuitenkin täysin mahdollista, ja loppujen lopuksi jokaisella meistä on vapaa valinta valita, sillä vain omaa käytöstään voi muuttaa.
Suosittelen kokeilemaan ja tutustumaan itseensä nimeltä
Minä
♥
Ei kommentteja
