25.1.2016 | Scarlet
Ah, alan taas olemaan syvien pohdintojen äärellä. Tosin pitäisi rustata kandiesittely perjantaita varten. Siinähän on kaksi vaihtoehtoa, nimittäin menen luokan eteen ja puhun, mikä ei pitäisi tuottaa suurtakaan haastetta näillä puhumisen lahjoilla. Tai sitten teen poverpointin ja päästään sen jännän äärelle, että en ole vielä kertaakaan ollut eläessäni yhdelläkään luennolla tai esitelmästä missä tekniikka olisi toiminut nappia painamalla. Edelleen se hämmentää, sillä ihminen on kuitenkin kävässyt kuussakin pomppimassa.
Seuraava mieleeni tuli sellainen asia kuin ihmisen innostuminen jostain asiasta ja sen julki tuominen. Luulisi, että siinä ei olisi mitään pahaa mutta kuinka väärässä sitä voikaan olla. Yllättäen toisten hehkutus ja innostuneisuus ottaa hyvinkin useita ihmisiä pannuun. Miksi?
Aina minulle sanotaan, että katos se on se ihmisen kateus joka vaivaa. En edelleenkään usko, että se on se kateus vaan se on ennemminkin se ärsytys että tuolla menee paremmin kuin minulla. Eli oma tyytymättömyys siihen omaan elämään, suhteessa hehkuttajan. Vaikka sen hehkuttajan elämää ei edes haluaisi, mutta periaate on periaate.
Vai olenko ihan hakoteillä?
Silloin kun oma elämä ei ole kondiksessa, on helppo ärsyyntyä toisen ilosta, innostuksesta ja onnesta. Oi ei, kyynel, olen itsekin sortunut tähän muutaman kerran. Pyrin tosin välttämään tätä sudenkuoppaa yhtä tehokkaasti kuin Perholaiset sudet salametsästäjiä.
Miksi se myöskin voi ärsyttää?
No se riippuu siitä, miten asiat esittää. Jos minä toistuvasti hehkuttaisin täällä blogissa kuinka minut kutsuttiin yhteistyöhön sen ja sen kanssa tai kuinka juuri minut, siis minut, valittiin kilistelemään kuoharia mustin ja mirrin uuden kissanruuan lanseeraukseen niin on sanomattakin selvää että se alkaa vuosien saatossa vähän ärsyttämään lukijoita. Minua ei ainakaan jaksa kiinnostaa katsella kovinkaan usein toisten bloggareiden pippalokuvia, sillä miten ne eroavat entisajan sukujuhlien kuvista? Ei mitenkään, ne vain ovat tätä päivää ja edelleen mielestäni todella tylsiä. En minäkään jaksa katsoa linnanjuhlia ja pukuloistoa kuin kerran vuodessa ja sekin menee pikakelauksella.
Sen ainoan kerran kun aion sortua hehkuttamaan, että juuri minut kutsuttiin on oleva se päivä kun saan kutsun Linnan juhliin.
Kutsua odotellessa.
Jatkan siis sosiaalisen hyvän levittämistä ja ihmisten auttamista, sillä sinne ei kutsuta vaan se kutsu tulee ansaita. Hyvä niin!
Ps. teille jotka edelleen jaksatte räyhätä ja mesota talvesta, lumesta ja sen haasteellisuudesta niin enää reilu 3 kk ja lumi on sulanut pois. Varautukaa tosin juhannuksena siihen, että lunta voi ja todennäköisesti sataa. Positiivista on, että seuraavaan kunnon valitukseen on aikaa kokonaisuudessaan reilu 9kk ja kyllä, se talvi tulee joka vuosi. Asumme suomessa. Vanhempiaan ei voi valita, mutta täällä ei ole mikään pakko asua:)
En voi kertoa miten toisten pitää olla ja elää, mutta jos kahvipöydässä puhutaan ja ollaan surullisia valittajien puolesta, niin mieluummin itse toivoisin että olen puheenaiheena jostain hyvästä, enkä valittamisen pahasta!
Jälleen kerran, vain omaa käytöstään voi muuttaa!
Ugh!
(4) kommenttia
24.1.2016 | Scarlet
Onko sinulla meinannut joskus uskoa loppua kesken, ihan kaiken suhteen?
Mitä teet silloin?
Uhriudutko vai selviydytkö?
Vähän hassua, että kysytään selviydytkö, sillä onko vaihtoehtoja? Tottakai ihminen lähtökohdallsesti haluaa selviytyä, mutta silti kaikki eivät pääsee maaliin vaan sairastuvat, uhriutuvat, jäävät negatiivisten tunteiden vangiksi ja pahinta mitä itse voin ajatella tapahtuvaksi on katkeroituminen. Sillä katkeruus myrkyttää ihan kaiken, se on yhtä tehokas kuin puhdas suolahappo.
Voisin toki valittaa teille kaikesta mitä olen kohdannut viimeisten vuosien aikana, mutta mitä se auttaisi?
Ennemminkin palaan aina siihen vuoteen ja hetkeen kun istun jossain kohtaa Siperiassa, junassa kohti Vladivostokkia ja seuranani on kaksi dosenttia. Toinen tutki paskaa ja toinen sikojen aineenvaihduntaa, tai jotain. Siinä vieressä pari kaveria ”marimekon” raitapaidoissa heilutteli glockiaan, arviolta noin 5% humalassa ja olivat kotimatkalla Tzezenian sodasta, jossa arvatenkin he olivat joutuneet tekemään jotain sellaista mitä kukaan ei ikinä haluaisi joutua tekemään. He rauhoittuivat ja me kolme jatkoimme raa´an vodkan lipittämistä ja kiitimme universumia siitä, että uhkaava tilanne saatiin miliisin puolesta haltuun.
Miksi vodkaa, siksi että tuossa kohten karttaa kaikki shampanja oli jo juotu ja mineraalivettä ei ollu saatavilla.
Maassa maan tavalla.
Me elämme jännän äärellä joka päivä, oli se arki sitten suomessa tai venäjällä. Koskaan ei voi tietää, oikeastaan yhtään mistään.
Ole siinä sitten ja hengitä hyvää sisään ja pahaa ulos ja luota että asiat järjestyvät.
Sillä kait ne menee just niinkuin niiden kuuluukin mennä.
Vai?
Ei kommentteja
23.1.2016 | Scarlet
Mikäs tässä viikonloppua piellessä vai mitä?
Eikun hiihtämään.
Tammikuu on kohta mennyt ja pakkaset paukkuvat. Tuli melkeen hiki kun elohopa tipahti vuorokaudessa -29 alas -7.
Aatelkaa jos kesällä kun on se normi +10 juhannuksen tienoilla pomppais vuorokaudessa +29?
Ehkä sekin vielä ehditään kokea, sillä ilmastonmuutos on valitettava tosiasia.
Kävin eilen katsomassa En man som heter Ove leffan ( Mies joka rakasti järjestystä) ja voi että kun hyvä elokuva. Sai nauraa ja itkeä.
Jos tykkäsit 100 vuotiaasta joka karkasi ikkunasta, niin tämä on vielä parempi.
Elämän mittainen ihana elokuva.
Kokkolassa pyörii ainakin viikon.
Ei kommentteja
22.1.2016 | Scarlet
Superhyvää suolistolle uutuuskirja olisi tarpeen jokaiselle, sillä joka kymmenes kärsii ärtyvän suolen oireyhtymästä tai on herkkävatsainen.
Kirja tarjoaa paljon tutkittua tietoa sekä 25 loistavaa reseptiä ruuanlaitosta leivontaan. Nämä ovat ilman vatsaa ärsyttäviä, imeytymättömiä FODMAP-hiilihydraatteja noudattavia reseptejä.
Ruokavaliolla on mahdollista saada suolisto kuntoon ja siihen tämä kirja antaa runsaasti tietoa ja neuvoja. Paljon tietoa FODMAP-yhdisteistä sekä erilaisia uskomuksia ja epäilyksiä oiotaan suoriksi. Kokonaisuudessaan kirja on äärettömän hyvä siinä mielessä, että siitä selviää miksi ehkä sinun vatsasi ja suolesi ärtyy tai käyttäytyy niinkuin se käyttäytyy mutta sinä et vain ole itse hoksannut asiayhteyttä. Kirja ei saarnaa, vaan se kertoo ja sinä itse opit ja päätä mitä otat mukaasi omaan ruokavalioosi luettuasi kirjan.
Uskon, että jokainen saa jotakin kullanarvoista mukaansa.
Lauri Tähkän Hellannupit kaakkoon ruokakirja on loistava peruskirja jossa on äärettömän kauniit kuvat ja helpot reseptit. Lauri on itse valokuvannut ja suunnitellut reseptit itse. Hänhän on ammatiltaan ravintolakokki mutta että hän on näin loistava valokuvaaja, yllätti minut;)
Sopisi vallan mainiosti esimerkiksi nuorelle lahjaksi, joka muuttaa omaan kotiin tai kenelle tahansa joka haluaa piristystä kokkailuun kotona.
Kirjasta löytyy helppoja reseptejä aina toscakakusta-Laten nuudelikanan valmistukseen.
Ei turhia kikkailuja, vaan selkeitä linjoja ja aineksia joita löytyy jokaisen kotoa.
Otava
(6) kommenttia
19.1.2016 | Scarlet
Jos joltain on mennyt ohitse tämä, että minun lempikeittoni on Tom Yum niin tässä kuitenkin oiva resepti jakoon.
Vaatii muutaman vinkuintia mausteen, mutta ne kannattaa hankkia, sillä maku on taivallinen. Oikominen ei tässä tapauksessa tuo taivaallista makunautintoa tullessaan.
Tom Yum
1 litra vettä
10 kaffirlime lehteä
3-5 tuoretta chiliä (tulisia)
2 sitruunaruohoa pilkottuina
5-6 viipaletta galanga juurta
1 rkl tamarind tahnaa
1 sipuli
200 ml kookosmaitoa (halutessasi pehmeämmän maun keittoon)
2 rkl valmista tom yum tahnaa (jos et valmista tahnaa itse)
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria
4 rkl kalakastiketta
1/4 tl ajinomotoa
3-4 herkkusientä
1 rasia kirsikkatomaatteja
400 gr broilerin suikaleita tai jätti katkaravun pyrstöjä
1/2 sitruuna ja nippu korianteria ja silputtua kevätsipulia
Kaikki kattilaan ja kiehautus ja keitto on valmista nautittavaksi.
(2) kommenttia
18.1.2016 | Scarlet
Eilen paistoi aurinko monta tuntia. Voi että sitä valoa on odotettu. Ei haitannu -29 asteen pakkanen kun kevätaurinko paistoi. Pölypunkit kokivat massakuoleman. Sori siitä.
Jahka vähän lauhtuu niin edelleen hinku hiihtoladulle. En todellakaan ymmärrä mistä tämä hinku johtuu.
Koko kevät ja elämä on täysin auki ja avoin. Yhtenäkään aamuna ei voi tietää mitä päivä tuo tullessaan ja se on toisaalta ihan hyvä.
Voisin melkein uskaltaa väittää, että olen alkanut osata elää hetkessä. Toki niitä tiukkoja hetkiä tulee kun katse suuntautuu eteenpäin ja jossittelu alkaa, mutta kun se vaan on taivaan tosi, että sitä ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan.
Tärkeintä on ehkä osata tyytyä siihen mitä on ja että vähempikin riittää.
Tuntuu hassulta sanoa, että vaatii harjoittelua että sopeutuu omaan elämäänsä.
Kadotin itseni useaksi vuodeksi ja on ollut hienoa löytää oma itsensä taas jälleen ja todeta, että olen hyvä tällaisena kuin olen ja minä itse viihdyn itseni kanssa, sillä en oo paskempi tyyppi.
Ei tosin tullut ihan sormia napsauttamalla tämä ”olen tyytyväinen ja tykkään itsestäni”.
Mites sinulla siellä ruudun toisella puolen. Tykkäätkö itsestäsi ja oletko sinut itsesi kanssa?
Hyvää alkanutta viikkoa.
Ei kommentteja
17.1.2016 | Scarlet
Uuden alku vaatii aina muutosta ja mitä suurempi muutos, sen kipeämpää se yleinsä tekee. Niin se vain jostain syystä menee.
Viime vuosi oli tähänastisessa elämäni mittapuussa kamalin mutta silti antoisin ja opettavaisin. Jos jotain opin, niin sen että vaikka mikä katastroofi yllättäisi niin tiedän että kykenen toimimaan ja ajattelemaan rationaalisesti. En hirveesti jäänyt sohvalle makaamaan ja uhriutumaan. Olisin voinut, mutta jotenkin en vain kokenut että haluan maata ja olla uhri sekä syypää kaikkeen, sillä loppupelissä jokainen meistä on vastuussa vain ja ainoastaan itsestään ja omasta käytöksestään.
Oma asenne ratkaisee ja olen niin Kiitollinen, että löysin sen.
Olin töissä ja opiskelin samaan aikaan ja hoidin lapsen ja arjen. Opintojen lisäksi kirjoitin kandidaatintutkielman joka on likimain valmis nyt. Aihevalintani oli tyylille uskollisena haastava, vaiettu, raskas ja vähän tutkittu. Ystäväni luki sen eilen ja totesi että hirveän hyvää tekstiä. Se riittää minulle, sillä jos jokin asia on ottanut koville niin se on suomenkielen kirjoittaminen. Vielä on oppinointi edessä ja opettajan sanomiset, mutta olen jo lähempänä maaliviivaa kuin lähtöviivaa.
Olen kattonut koko viikonlopun Netflixistä hyviä leffoja ja syönyt epäterveellisesti. Nauttinut -29 asteen pakkasesta ja lumesta jota tuli taivaan täydeltä sekä käynyt kävelemässä pojan kanssa. Peuhannut lumessa ja saunonut moneen kertaan.
Nauttinut ja ollut Kiitollinen että olen selvinnyt ja olen oman elämäni säveltäjä enkä Mozartin oopperan marionettinukke.
Parasta aikaa haaveilemme pojan kanssa matkasta jonnekin missä aurinko paistaa ja palmut huojuu. Säästämme jotta pääsemme toteuttamaan unelmamme. Nyt nautimme vain talvesta ja täysillä.
Usko pois, sitä selviää mitä ihmeellisimmistä kriiseistä ja nyt en kriisillä tarkoita sitä että et tykkää talvesta tai sormesi jäätyvät kun on pakkasta, sillä sille en suo kyyneltä.
Arki ja elämä.
Mahtavaa.
(2) kommenttia
15.1.2016 | Scarlet
Kaveri postas naamakirjaan, että: Dying is the new black ja siltä se valitettavasti alkaa näyttämään.
Ensin lähti Lemmy ja Jack Daniels nimesi pullonsa Lemmyksi ja jokainen itseään kunnioittava ja sivistynyt baarimikko tietää mitä tehdä jos asiakas tiskin takana sopertaa että mää ottasin yhen Lemmyn kiitos.
Valio puolestaan ei vieläkään osaa hyödyntää mainosta jossa Lemmy promoaa maitoa…(suomalaisilla on niin pitkä matka vielä maailmalle), tosin kuukausi maidon juonnin jälkeen tämä rock´n rollin jumala otti ja siirtyi taivaalliseen soittokuntaan.
Lemmyä muistellessa media puhuu viinasta enemmän kuin musiikista. Siirtykäämme aasinsiltaa pitkin sitten seuraavaan syövän uhriin, eli David Bowien.
Tämä eripari värisilmät omaava artisti kuten häntä itse nimitän on aiheuttanut suuren kunnioittamisen aallon. Vatikaani muisti häntä (epäselvää että miksi?), samoin Horse Nation ja tanssivat hevoset. Kaikki yli 40 vuotiaat ovat hiljentyneet kuuntelemaan pariksi päiväksi David Bowien tuotantoa läpi.
Omasta puolestani voin todeta, että David ei ollut kummoinen laulaja vaikka hänellä muutama legendaarinen biisi onkin, mutta hänen videonsa ja taiteellisuutensa niissä oli jotain aivan omaa luokkaansa. David oli loistava taidemaalari. David oli taiteilija joka osasi tehdä kaikkea, monipuolisesti ja ennenkaikkea tinkimättömällä persoonallisuudella. Koska koko maailma muistaa häntä, niin en voinut välttyä ajatukselta että mitähän David olisi sanonut ja tykännyt jos Vatikaani olisi muistanut häntä tuosta noin vain hänen vielä eläessään?
Kaikki ovat hyviä kuollessaan ja kaikilla tulee suunnaton tarve muistaa, arvostaa ja vielä kertoa se kaikille että kaikki varmasti tietävät että sinä jaat samat arvot kuin he.
Seuraava kaveri, joka lähti syövän matkassa myös on lemppari näyttelijä Alan Rickman, joka tuli tunnetuksi Die Hardista, Järki ja tunteet ja Harry Potterista.
Alan on kolmikosta ainoa jota suren syvästi, sillä hän oli minun mittapuuni mukaan erittäin monipuolinen, hyvä vanhanliiton näyttelijä.
Nyt en uskalla avata nettiä aamuisin kun pelkään että kuka on lähtenyt yön aikana seuraavaksi. Viime yönähän lähti Celine Dionin puoliso, tuottaja René.
Mitä minä oikein halusin tällä sanoa, niin ihan vain sitä, että koitetaan kertoa joka päivä toisille tutuille ja tuntemattomille että arvostamme heitä. Kehutaan heitä heidän saavutuksistaan ja onnistumisistaan. Kiitetään musiikki ja taide elämyksistä. Kiitetään artikkeleista, kauniista sanoista. Kiitetään opettajaa tai kaupan kassaa siitä että hän jaksoi hymyillä vaikka lompakko oli hukassa ja jono kilometrin pitkä. Kiitetään ihan kaikesta, joka päivä.
Annetaan arvo ja arvostus toisille vielä silloin kun he elävät. Kukaan ei haudan taakse kuule kiitoksia, eikä ne siellä hirveästi lämmitä. Tosin on pieni mahdollisuus, että olen väärässä…
Itse ainakin tulen todella iloiseksi jos joku minun tekemisiäni kehuu. En tee niitä asioita sen takia, että minua kehuttaisiin. Tuskin nämäkään kaverit tekivät omia juttujaan kehujen perässä mutta onhan se hienoa ja mukavaa saada kuulla että hei, helevetin hyvä juttu tuo mitä sää vedät! Se saa jaksamaan, se saa uskomaan että omilla tekemisillä on vaikutusta ja se saa elämään pidempään.
Kiitos jokaiselle joka vaivautuu kommentoimaan. Kiitos että jaksat lukea blogiani. Sinut on huomioitu, arvostan sinua ja olen kiitollinen sanoistasi joka kerta.
Niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.
Ei kommentteja
13.1.2016 | Scarlet
Tässä kevään mittaan tulen kertomaan teille Laveran kosmetiikasta ja uutuuksista. Lavera on laadukas Saksalainen luonnonkosmetiikka sarja. Kaikki Laveran tuotteet ovat NaTrue-sertifioutua luonnonkosmetiikkaa ja suurin osa on myös vegaaneja. Tuotteissa käytetään vain ja ainoastaan luonnon omia raaka-aineita. Tuotteet eivät sisällä syntettisiä hajusteita, säilöntäaineita tai väriaineita. Tuotteissa käytetyistä 300 luomuraaka-aineesta yli 200 kasvatetaan Laveran omilla viljelmillä, Hannoverin alueella Saksassa.
Henkilökohtainen tavoitteeni on vähentää kemikaaleja aina kun voin, ilman sen suurempaa ”olen parempi ihminen” lupausta niin ajattelin, että nyt testaan koko kevään Laveraa ja katson mitä ihoni tykkää.
Sävytetty Laveran 10h natural liquid foundationia on vain kehuttu ja itse valitsin sävyn: Ivory nude 02
Voide on erittäin kestävä, pehmeä ja täyteläinen koostumus peittää ihon täydellisesti. Sävyjä on kuusi ja itselläni medium ihona Ivory nude 02. Vaalealle iholle suosittellen Ivory light 01:stä. Tämä voide eroaa oikeasti kaikista muista kokeilemistani sävytetyistä voiteista. Sisältää luomuarganöljyä ja luomukukkaliposomeja ja tästä tuli välittömästi luottotuote. Tarviiko sanoa että pumppupullo oli plussaa.
Toinen supersuosikkini jo syksystä lähtien on ollut Glossy Lips huulikiilto. Huulet pysyy pehmeinä, kiiltävinä ja pigmenttiä on juuri sopivasti. Ei tahmaa, ei maistu pahalle ja pysyy huulissa kauan, vaikka koostumus onkin kevyt. Kuusi loistavaa sävyä.
Meikinpuhdistusaine on todella tehokas ja jälleen kerran pieni koko ja pumppupullo plussaa. Ei sotke, vaan helppo pumpata muutaman kerran ainetta vanulapulle ja se olla siinä.
Sitten quattro Illuminating eyeshadow luomiväripaletti jossa kulta, tumman ruskea, vihreä ja terracotta sävyt.
Hieman helmiäistä seassa, hyvä pigmentti, ei liian voimakas eikä liian heikko. Kuivana hohtava ja kosteana levitettynä voimakas ja intensiivinen väri.
Parasta, että ei rasvoitu ja pysyy koko päivän freessinä. Vielä jos otat tavaksi levittää alle eye shadow base voiteen, niin olet kaunis koko päivän;)
Kuten kaikessa meikkaamisessa, kunnon pohjustus on kaiken a ja o.
Tulossa meikkikuvia jotta näette miten upeita nämä sävyt ovat valmiissa silmämeikissä ja luonnonvalossa.
Onko Lavera sinulle entuudestaan tuttu?
(3) kommenttia
12.1.2016 | Scarlet
Jokaisella on varmasti jossain laatikon pohjalla perittyjä koruja, tai vanhoja koruja joita ei vain tule käytettyä.
Oletko koskaan ajatellut että niistä saa näppärästi uusia koruja?
Parasta on tietysti se, että itse ei tarvi sulatella mitään jalometalleja ja tehdä muotteja onnistuakseen, vaan voi suunnata Laura Nissille ja antaa hänen hoitaa tuo puoli.
Lauralla on silmää ja hän osaa piirtää, joten varmasti pääsette yhteisymmärrykseen siitä mitä vanhoista koruista voisi saada aikaiseksi.
Rippilahjaksi risti, korvikset, rannekoru, amuletti taikkapa sormus. Ihan mitä vain.
Yllä oleva sormus on yksi Lauran käsityönä valmistama sormus. Samalla teemalla toteutettuna löytyy myös upea kaulakoru jota voi käydä ihailemassa liikkeessä.
Niin kaunis.
Lauran sivulle pääset tästä näin, ja siellä on upea kuvagalleria joka kertoo hänen osaamisestaan.
ps. Toisin kuin kuvitellaan, niin korujen teetättäminen ei ole niin kallista lystiä. Varsinkaan silloin kun viet omat kullat mukanasi.
Ei kommentteja
