Jatketaan samalla rauhallisella teemalla ja luonnon ihastelulla.
Kohta alkaa uusi vuosi.
Sitä ennen lepoa, lepoa ja lepoa.
Vuosi on ollut raskas, ja haluaisin nukkua vaikkapa maaliskuulle saakka, ja herätä sitten vasta kevääseen.
Oiskohan se mahdollista?
Joko on aamu? Joko on aamupäivä? Milloin on iltapäivä ja päivä? Kauanko on iltaan? Näillä mennään, koko päivä aina tuonne kello kolmeen saakka.
Ulos kävelylle ja sitten päiväsaunaan, jotta aika kuluu nopeammin. Muutama Disney klassikko ja sitten se pukki taitaakin jo tulla?
Joulurauhaa
♥ ♥ ♥
♥ ♥ ♥
Kiitos kuluneesta vuodesta.
On ollut hienoa nähdä miten hyvä leviää kun sitä yhdessä jaetaan.
Eiköhän jatketa ensi vuonnakin, yhdessä?
♥ ♥ ♥
Täytyy sanoa että nyt tuli paistettua elämäni paras kinkku. Tämä pikku veitikka oli 5,1 kg harmaasuolattu tuore Herra Snellmannin kinkku.
Laitoin eilen uunin 100C ja lykkäsin kinkun paistopussissa uuniin puoli kaksitoista yöllä. Heräsin vartin yli seitsemän ja paistomittari näytti tasan 74C.
Täydellistä.
Kuorrutin kinkun itse tekemälläni paholaisenhillolla, reseptin löydät täältä.
Sitten mandariiniviipaleita kiinni pintaan muutaman hammastikun avulla, ja uuniin 250C vartin verran ja sitten suoraan aamupalalle.
Niin mehukas kinkku että saa nähdä onko siitä mitään jäljellä huomenna.
ps. Tiesitkö että Snellmannin maatiasipossu on geenejään myöten ihan ehta suomalainen possu. Herra Snellman ei tuo eläinainesta ulkomailta.
Suomalaisinta possua, ainoaa lajissaan.
Mites on, millä sinä hunnutat kinkun?
Perinteisellä sinapilla vai jollain muulla?
Tänään oli lettupäivä. Hernekeittoa onkin tullut vedettyä jo muutama päivä.
Huomenna kinkku matkaa uuniin ja joulu voi alkaa. Ajattelin tosiaan kokeilla kuorruttaa kinkun tänä vuonna itse tekemälläni paholaisenhillolla, uskon että toimii.
Viimeiset villasukat on kudottu ja osa toimituksista tapahtuu vasta joulun jälkeen, sillä en pääse nyt liikkeelle kun auto temputtaa ja se on korjauksessa.
Tänään olen myös saanut siirtyä aikuisen naisen ikään, kuten Instrumetariumista minua onniteltiin, eli ensimmäiset monitehot, tai lasit yleensä. Olen joskus saanut lukulasit, mutta niillä ei ole tehnyt mitään sitten viimeseen kahteen kymmeneen vuoteen. Nyt ei vaan oma käsivarrenmitta enää riittänyt, ja en kokenut mielekkääksi kävellä selfie tikku kädessä jotta näkisin lukea tekstareitani. Käskivät harjotella kotona pari viikkoa. Minua huolestutti esteetikkona eniten se että enkä enää ikinä näe suorakaiteen muotoista paperia taimuotoa, sillä sen verran paperi kapeni käsissäni että ei mitään jakoa. Kuulema totun. Aha. Olo on kuin dagen efter pidettyäni laseja päässä reilu tunnin. Huomenna jatketaan taas uusin voimin.
Ehkäpä nyt pistän Netflixin pyörimään ja katson leffan How to get away with murder?
Mitäs te siellä ressaatte, oletteko yhtä peace within kuin Laabanin lehemät?
Mitä valmistaa jos jouluruoka tökkii, mutta haluat kuitenkin pitää tuhdista ruuasta kiinni kynsin ja hampain.
Ruoka jota voi syödä ensin kuumana ja närkkiä sitten päivän mittaan kylmänä. Tässä muutama resepti ja vinkki jakoon.
Älkääkä unohtako Mimiksen syötäviä kukkia ja versoja joita löydät hyvin varustetuista marketeista. Kysykää jos ette löydä hyllyä. Kukilla saa loihdittua todellahelposti kauniin kattauksen.
Oma suosikkini on tuo piirakka, jonka voi tuunata millä tahansa sisällöllä. Samoin Myllymäen Chorizo-porkkana lisuke on lähes päivittäin meillä pöydässä. Kokkailun iloa.
Pekonimunakuppien reseptin löydät täältä.
Raimat punaviini, sopii täydellisesti kaikkiin näihin ruokiin.
Kinkun virkaa voi vallan mainioisti pitää juhlapaisti. Kuorrutat sen vain pekonilla ja se olla siinä. Tarkemmat ohjeet löydät täältä.
Tulevaa joulukinkkua ajatellen, paholaisenhillo on syntisen hyvä vaihtoehto!
Kinkun aion kuorruttaa tänä vuonna hotilla paholaisenhillolla.
Oikein ihanaa perinteistä tai vähemmän perinteistä kokkailun iloa sinne keittiöön.
Kurkatkaa Habaneron keittiöön ja saatte toisenlaisen kattauksen vinkkejä ruokaan ja sen valmistamiseen. Astetta kovempi ruokablogi noin niinku muutenkin. On ollut ilo tutustua tähän mieheen, joka ei ihan joka myrskystä kaadu!
Hyvässä hengessä ja yhteistyössä
Tämän lähemmäksi en itseäni päästä Star Wars villityksessä.
Olen yrittänyt antaa elokuville mahdollisuuden, mutta ei, minua ei kiinnosta millään tasolla piipittävä pölyimuri ja tappajanallet. Kuolen tylsyyteen pelkästä ajatuksesta. Ehkä yhtä mieltä puuduttavaa oli lukea Dostojevskin Rikos ja rangaistus kirjaa. Nämä on vaan niitä miesten tekemiä juttua toisille miehille, joita he keskenänsä sitten hehkuttavat legendaarisiksi.
Eniten harmittaa ehkä se, että Lapponia ei ole tajunnut tehdä kunnon kampanjaa leffassa esiintyvän kaulakorun suhteen. On ollut vuosia aikaa, joten ei voi syyttää kiirettä. Jos tulee satunnaisia kyselyitä näinkin legendaarisen leffan tiimoilta jonka fanit ostavat kaiken mitä irti lähtee, niin valitettavan heikosti on kaulakorua mennyt. Ruotsalaiset olisivat saaneet myytyä tuon jo jokaisen kaulaan killumaan.
Meillä on valitettavan pitkä matka vielä siihen, että osaisimme luoda tarpeen jota ei edes tarvita.
Edelleen, en aio katsoa. Olen vaan otettu siitä miten aikuiset jaksavat innostua tästä Star Warsista sukupolvesta toiseen. Se on mahtavuutta se.
Tosin poikakin jo kutsuu sitä ”RD2” jotain tyyppiä pölyimuriksi;)
Mainittakkoon, että pörrätessäni ennen muinon autolla Marocon ja Tunisian halki, on tullut ajettua Star Wars kuvauspaikan ohi. Voin kertoa, että iso hiekkalaattikko, ja silti ihmiset tekevät sinne pyhiinvaellusmatkoja…
Oh Dear…
Päivät ovat ihan sekaisin, ja ulkona on pääkallokeli. Niin toivoisin lunta ja paljon. Saisko sitä metrin?
Ihaninta on ollut se, että on saanut nukkua aamusin kahdeksaan saakka ilman että kello huutaa ja on pakko nousta. Ollaankin muksun kans vedetty kymmenen tunnin unia, katottu piirrettyjä ja rakenneltu leegoilla. Tosin minä olen neurooseissani järjestänyt niitä värien ja muotojen mukaan eri rasioihin.
Olikohan se huomena vai tiistaina kun Coccolitan Amicalla on jouluruoka myyjäiset?
Pitää soittaa sinne aamulla, muistan vain että alkoi klo. 10.30 mutta en muista enää päivämäärää. Heillä on niin hyvät leivät, leivonnaiset, laatikot ja rosollit että ei mitään jakoa.
Tänään porisi paholaisenhillo kattilalla, ja sitä riittää ihan jakoon asti. Taidanpa kokeilla kuorruttaa kinkun sillä sinapin sijasta.
Jep, näin teen.
Mites te tuunaatte kinkkunne? Perinteisesti sinapilla vai jotenkin muuten?
Löysin Moumoun loistavan reseptin ja päätin tuunata sitä suklaa-appelsiini glögillä lapsiystävällisemmäksi.
Toisen ahaa elämyksen koin reseptiä lukiessani, että kantta ei kannata heti laittaa päälle haudutus vaiheessa jottei jää kitkerää makua. Se selittää muutaman aiemman epäonnistuneen makuelämykseni kun olen yrittänyt punkkua käyttää muuhun kuin juomiseen. Taitolaji, joka vaatii harjoittelua mitä ilmeisemmin.
Herra Snellmannin Naudan paistisuikale (100% suomalaista, pakastamatonta lihaa ilman lisättyä vettä)
2 keltasipulia lohkottuna
kokonaisia porkkanoita
1 suippopaprika
rouhittua mustapippuria
1 tl suolaa
2 Knorrin rich beaf hyytelökuutiota
4 dl vettä
puoli pulloa Herrljungan suklaa appelsiini glögiä
appelsiinin viipaleita
Uuni 175 C ja pata ilman kantta sinne soimaan noin tunniksi. Nauti sillä aikaa mukillinen glögiä ja kuori perunat valmiiksi kattilaan.
Sitten laitat kannen päälle tiputat asteet 120 C ja anna hautua neljä tuntia. Sillä välin juot toisen mukillisen glögiä ja voit siirtää pullon kierrätykseen ja siivota tiskipöydän.
Oliko hyvää? Kahdenkan vuotiaan mukaan ihan ok. Itse jätän ensi kerralla pitkästä haudutuksesta appelsiinin viipaleet pois, ja lisään ne vasta loppuvaiheessa koristeluun. Aavistuksen verran tuli liikaa appelsiinin makua, mutta käsittämätöntä että suklaakin maistui.
Kannattaa kokeilla, lihahan on niin kypsä että puff ja se hajoaa silmiesi edessä jos et liemestä välitä.
♥ ♥ ♥
Yhteistyössä Herra Snellmannin kanssa
Otetaanpas pieni pohdinta vielä ennen vuoden vaihtumista siitä miten asiat esitetään.
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, että sillä mahdollisesti on väliä miten asiat esitetään?
Otetaan ääripäät lempeys ja raivoaminen, kummalla luulet että sanoma menee paremmin perille, ilman että se loppumetreillä saa sinut itsesi huonoon valoon?
Itse olen halunnut opetella lempeää ja neutraalia tapaa esittää asioita, sillä se ei ole ollut minulle aina luontaista. Oman egoni pönkityksellä ja räksyttämisellä huomasin etten päässyt hirveän pitkälle, ihmiset vain pitivät minua ikävänä tapauksena ja loivat vähän sääliviä katseitakin silloin tällöin. Tuolloin ajattelin että what ever, te ette tajua. Muistan kuinka eräs opiskelukaveri totesi minulle parikymmentä vuotta sitten yhden ”minä olen tätä mieltä, minä viis veisaan teistä ja teidän ajatuksistanne” puheenvuoroni jälkeen että: Tomma tunnor skramlar mest. Eli tyhjät tynnyrit rämisevät eniten.
Ai että, suutuinko?
Mitä luulette?
Oli ilmiselvää, että minulla oli noina nuoruusvuosinani hirveän paha olla, enkä osannut sitä muulla tavalla purkaa kuin omana ainoana totuutena. Onneksi olen kehityskelpoinen, ja asia on tänä päivänä aivan toinen..tosin lipsahduksia joskus sattuu, sillä minäkin olen vain ihminen (kaikesta huolimatta).
Te joilla on lapsia, voitte miettiä että silloin kun on pinna mennyt muksun kanssa esimerkiksi ulkovaatteiden pukemisessa, niin kumpi on auttanut saamaan vaatteet nopeammin päälle sen 45 minutin sähellyksen jälkeen, huutaminen vai nätisti puhuminen ja auttaminen?
Työelämässä harva sanoo mielipiteensä päin naamaa, sillä sitä varten on luotu face ja netti. Siellä ihminen rohkaistuu, samankaltaiset peukuttaa intopiukeena ihan sama minkä asia puolesta, niin hyvän kuin pahan. Olemmehan me jokainen nähneet mitä pakolaiskeskustelut ovat saaneet aikaan, ja monesta ystävästä on kuoriutunut yllättäviä(kin) piirteitä mikä on jäänyt hämmentämään pitkään. Sitten poistetaan kavereita, blokataan ja nostetaan omissa keskusteluissa tämä typeryys esille.
Se ei valitettavasti kuitenkaan poista ongelmaa, sillä samat ihmiset jatkavat haukkumista ja peukuttamista vaikka ne eivät olisikaan sinun kavereitasi. Eivät ne muutu miksikään siksi että me poistamme sen silmiemme edestä. He jatkavat meuhkaamista entistä kovemmin, sillä heitä ärsyttää se että heidät poistettiin. Tosin jotkut ovat helpottuneita että heidät päästetään menemään. Vaikka strutsi työntää päänsä hiekkaan ja kuvittelee ettei kukaan näe, ei se estä lintua munimasta.
Ikäviä asioita, pahuutta, negatiivisyyttä on aina tuleman olemaan, sitä ei voida poistaa koskaan kokonaan, mutta sitä voi vähentää. Jokainen meistä voi vähentää sitä oman asenteensa kautta. Hylkää se ego jonka nimi on minä. Hylkää se minä joka aina pitää saada sanoa se viimeinen sana. Hylkää itsesi korostaminen ja katso laajemmin ja avoimin. Ennenkaikkea mieti miten voisit muuttaa asennettasi eri asioiden suhteen, varsinkin niiden jotka eivät sovi sinun pirtaasi.
Kyse ei ole suurista asioista, vaan todella pienistä muutoksista itsessäsi. Jos tunnistat jonkun asian, niin muuta se. Ikävät asiat on monesti vain kovin vaikea tunnistaa ja myöntää itsessä oleviksi puutteiksi ja eihän se hei kosketa mua sillä mä oon tällanen ja jos ei kelpaa niin antaa olla. Itse en ajattele näin, vaan koen että jokainen meistä tarvitsee kehittymistä sen oman polkunsa kulkemiseen.
Mutta
Sillä on oikeasti väliä miten asiat esitetään.
Metsä vastaa niinkuin sinne huutaa!
Mieti miten sinä voisit muuttaa itseäsi, asennettasi ja tapaasi esittää asioita?
Sillä se mitä valitset, ja se miten asiat esität on käyntikorttisi joka kertoo sinusta enemmän kuin tuhat sanaa ja päivän selfie.
♥ ♥ ♥
DIY inspiraatiota
Hyvinvointi
Arki
ihminen
Joulu
Special Lucia
Kauneus & hyvinvointi
kokkola
Matkat
Muoti
Pelaaminen
Päivän ajatus
Ruoka
Jälkiruoat
Kalaruoat
Kanaruoat
Keitot
Leivonta
Liharuoat
Salaatit
Sisustus
Viikon vinkit
Viinit
