20.9.2015 | Scarlet
Tähän kiteytyy niin paljon totuutta, että sitä kannattaa mielestäni miettiä hetki jos toinen.
Heikot ihmiset kostavat.
Vahvat ihmiset antavat anteeksi.
Viisaat ihmiset antavat asian olla.
Olen itsekin sortunut siihen, että jos minua kohdellaan väärin tai loukataan, niin minulle on tullut tarve antaa samalla mitalla takaisin. Sillä pitäähän minun nyt osata ja pystyä antamaan takasin samalla mitalla, jotta toinen tietää miltä se tuntuu. Vai mitä? Eli ei näin, sillä se kertoo vain että sinun oma egosi on niin suuri ja heikko, että se vaatii lisää ikäviä asioita kasvaakseen. Takuuvarma epävarman ihmisen merkki. Onneksi olen lopettanut tuon huonon tavan, ja muuttanut toimintaani toisenlaiseksi.
Vahvat ihmiset antavat anteeksi, ja se on hienoa mutta vaikeaa. Itse kuvittelin ennen että piti heti antaa anteeksi tai siinä lähipäivien tienoilla. Nyt olen huomannut, että eräässä tapauksessa on mennyt jopa seitsemän vuotta kunnes olen voinut antaa anteeksi. Miksi näin kauan? Siksi, että minä en ollut kasvanut ihmisenä tarpeeksi tajutakseni että kaunan kantaminen on todella turhaa. Se vie vain Sinun energiaasi, ei sen jolle sitä kannat. Olen myös pyytänyt vuosien jälkeen anteeksi ihmisiltä joita olen kohdellut huonosti. En pyydä anteeksi siksi, että saisin paremman sädekehän ja hyvän mielen vaan haluan osoittaa heille myös sen että en ole enää sama ihminen. Tuskin hekään ovat, ja se ei tarkoita että meidän pitäisi uusina ihmisinä alkaa leikkimään keskenään. Se on eräänlainen kunnianosoitus, että arvostan heitä ihmisinä sillä meillä on yhteinen historia takana.
Sitten kun asia on todella iso ja sitä ei voi selvittää joko omasta tai toisen tahdosta, niin ainoa vaihtoehto on antaa asian olla. Tämä on se kaikkein vaikein, sillä olen sitä mieltä että jokainen meistä ansaitsee selityksen, rehellisen vastauksen tai perustelun eri asioille jotka kismaa aiheuttavat. Kun sitä ei saa, niin oma mielikuvitus ottaa helposti ohjakset käsiinsä ja alkaa syöttämään toinen toistaan villimpiä salaliittoteorioita mielemme sopukoihin. Tässä kohden on se suuri ja viisas sanonta että kohtaa tällaiset ihmiset sydämmellä ja rakkaudella.
Se täytyy kuitenkin tehdä vilpittömästi, eikä siten että sanon antaneeni anteeksi, mutta kadulla vastaantullessa ohimon verisuoni alkaa tykyttämään, keho kiristyy ja odotat vain että olet päässyt ihmisen ohi nopeasti. Se on selkeä merkki siitä, että se mitä sanot ja toivotat toiselle ei ole sulassa sovussa sen kanssa mitä ajattelet ja tunnet.
Jälleen kerran katse omaan sisimpään ja itsetutkiskelua kehiin, sillä vain sinä voit muuttaa omaa käytöstäsi.
Ei kukaan muu.
– Scarlet –
(8) kommenttia
20.9.2015 | Scarlet
Olen tässä viikkojen saatossa pakastanut tuoreita yrttejä pakkaseen. Varsinkin tuoretta korianteria jotta sitä sitten on saatavana kuin Thai-ruokaa kokataan. Jääpalakuutiot täytän yrteillä, ja vettä päälle. Kokeilinhan minä pakastaa oliiviöljyäkin täällä näin, mutta joku kokki jos toinen siellä nyt naureskelee että eihän se pakastu kunnolla. Joku fysiikan tai kemian laki mitä ilmeisemmin? Que? Nyt sitten tiedän senkin, ja olen vaihtanut öljyn vedeksi.
Mutta sama periaate, vain vesi tällä kertaa. Kuutioissa on rosmariinia, minttua ja korianteria.
Kyllä minusta vielä kunnon mastercheffi kuoriutuu, nyt kun olen innostunut tästä lajista!
– Scarlet –
(2) kommenttia
19.9.2015 | Scarlet
Sanotaan, että vastoinkäymiset ovat tienviittoja väärästä suunnasta. Onko näin? Uskon, että joskus ne ovat ja joskus taas eivät. Välillä meillä voi oikeasti mennä huonosti vailla ilman mitään järkevää syytä, ja se voi johtua ulkoisista asioista tai toisista ihmisistä. Asioista joihin me emme voi vaikuttaa itse mitenkään. Sitten on tietenkin se puoli matkasta, että vaikka kuinka emme viihdy elämässämme me jatkamme hampaat irveessä eteenpäin, mutta silloin voi vain katsoa itseään peiliin, kun se kerran on keksitty ja miettiä että haluanko että elämäni on tällaista?
Sillä hetkellä, kun muistaisi joka ikinen kerta ajatella että tämäkin menee ohi, eikä tämä kestä ikuisesti. Mieli maassa, työttömänä tai yksinäisenä on todella vaikea lähteä reippalemaan lenkille, kun sitä aikaa olisi vaikka muille jakaa. Samaan aikaan työssä olevat ovat liian kiireisiä ajattelemaan muuta kuin omaa selviämistään ja perhettään.
Tässä maassa ja maailmassa on niin paljon yksinäisiä ihmisiä, että melkein itku pääsee kun tilastoja lukee.
Vasta kun itse olet tilanteessa, että tarvitset apua ja sinun on pakko nöyrtyä ja pyytää tai kysyä apua sitä tajuaa jotain oleellista ihmisyydestä ja ihmisenä olemisesta. Valitettavasti kaikkien ei tarvitse kokea sitä, ja sanon valitettavasti siitä syystä että jos jokainen joutuisi kohtaamaan sen tilanteen, niin ymmärrystä ja syvyyttä asioihin olisi aivan toisella tasolla keskusteltavaksi. Ei sillä, että toivon kurjuuden lisääntyvän, mutta realismin kylläkin.
Sillä harvoin sitä apua tullaan tuosta noin vain tarjoamaan. Itse olen viime aikoina pyytänyt apua, ja kun olen pyytänyt apua olen sitä aina saanut, ja jostain syystä en ole kokenut siitä edes häpeää. Ensin luulin tai legendaarisesti kuvittelin, että minua hävettää, mutta sitten vain päätin omassa päässäni, että onpa tyhmää. Avun pyytäminen ei ole häpeän asia, vaan se on rohkeuden mitta. Sillä vaatii suunnatonta rohkeutta myöntää, että on heikko ja avuntarpeessa. Varmasti on olemassa toisia ihmisiä joilla on asiat vieläkin huonommin, ja heitäkin autetaan joten miksi ei minuakin? Apua ja avunantoa on niin monentasoista, sitä ei voi verrata eikä sitä voi mitata sillä siinä on niin monta eri sävyä että kaikille löytyy varmasti omansa.
Ihminen on siitä hassu tapaus, että harvemmin se tuppaa apua tuputtamaan, mutta jos pyydät ihmiseltä apua, niin hän yleensä mieluusti auttaa, jo ihan siitä syystä että siitä saa itsellekin hyvän mielen.
Meille jokaiselle on tärkeää saada olla oma itsemme. Tulla hyväksytyksi juuri sellaisina kuin me olemme, niin valoisine kuin pimeine puolinemme.
Tänään on hyvä päivä pyytää apua, niin pieneen kuin suureenkin hätään. Jos sinulla on kaikki hyvin, niin soita jollekin ja kysy tarviiko hän apuasi?
Tarjoa sitä, se tulee takaisin.
– Scarlet –
Ei kommentteja
18.9.2015 | Scarlet
En meinaa malttaa odottaa kuun loppuun jolloin tekin saatte tietää mitä minä olen puuhastellut tässä huhtikuusta lähtien. Minä ja pikku puuhasteluni tullaan rytinällä ihmisten tietoisuuteen 30 syyskuuta.
Olen entuudestaan tuttu kaupunkilaisille siitä, että olen toimelias ja saan aikaan yhtä sun toista. Viimeisin 4-vuotta kestänyt projektini olikin valtakunnallinen, jossa pidettiin huoli että jokainen 100 vuotias sai villasukat ja onnittelukortin syntymäpäivänään. Yhtenä vuonna sukitin kaikki yli 100 vuotiaat suomen maassamme.
En tosin yksin, vaan siihen tarvittiin monta ihanaa kokkolalaista toimijaa jotka lähtivät mukaan hyvän asian puolesta.
Silloin kysyttiin, että mitäs sinä seuraavaksi keksit? Vastasin, että en tiedä. Tiedän kuitenkin sitten kun se osuu kohalle, että tässä se on.
Syyskuun 30 päivä tekin tiedätte sen mitä me tiedetään:)
Toivon että tykkäätte siitä yhtä paljon kuin minä, ja ne ihmiset jotka olen saanut mukaan tähän jutuun. Toivon myös että jokainen bloggari ja ystäväni auttaa linkittämään ja jakamaan sitä hyvää. Sillä hyvä tulee aina takaisin. Monin kerroin.
Vielä hetken eletään jännän äärellä, jookosta?
♥ ♥ ♥
”Keski-Pohjanmaa on sentään mukava paikka, josta kyllä kehtaa olla kotoisin. Joka täällä on käynyt syntymässä, hän kaipaa näitä seutuja ja viihtyy täällä. Kansa on täällä rehtiä, toimekasta ja kyvykästä, vaikkakin vaatimatonta ja itsestään ääntä pitämätöntä, minkä vuoksi se on säilynyt hiukan huomaamattomana niiden rinnalla, jotka kaikki salansa kaakattavat muulle maailmalle. Täällä on kansalaisten keskellä tasa-arvo, todellinen demokratia, joka lähentelee ihannetta. Ei ole täällä eroa isännän ja palkollisen, ei emännän ja kotiapulaisen välillä. Se ei ole opittua tai teennäistä kissankultaa, vaan isien perintöä, josta kannatta ylpeillä”.
Otto Eemeli, Keski-Pohjanmaan muistoalbumi 1947.
(4) kommenttia
17.9.2015 | Scarlet
Nyt annetaan suurella sydämellä.
Ota mitä tarvitset?
Kerro minulle mitä sinä tarvitset juuri nyt?
Jos viihdyt blogissani, niin voisitko samalla tykätä tuossa oikealla olevaa facebook sivuani, ja kertoa minusta vaikka kaverillesi tai jopa linkittää blogiani eteenpäin?
Kiitos.
(2) kommenttia
16.9.2015 | Scarlet
Nyt on sitten puolukoiden aika, ja tässä olisi pientä leivonta vinkkiä viikonloppuun jos innostut vaikka leipomaan. Miehet hoi, te voitte yllättää vaimonne tai tyttöystävänne leipomalla puolukkapiirakan. Mitäs muuta te aiotte tehdä viikonloppuna? Levätä, nauttia, nukkua ja hymyillä. Siinäpä meikäläisen tekemiset.
Puolukkapiirakan ohje on alunperin Pirkka- lehdestä muutama vuosi sitten jota ystävä vähän tuunasi. Minä tuunasin lisää, kun kaapista ei löytynyt juuri ”niitä oikeita” aineksia joten tässä tämä nyt olisi.
Puolukkapiirakka
2 dl speltti jauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
2tl vaniliinisokeria
1 tl kanelia
1 prk kermaviiliä
1 dl juoksevaa voita
4-5 dl puolukoita
1 prk rahkaa
1 muna
1 dl sokeria
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon kermaviili ja juokseva voi.
Kaada piirakkavuokaan.
Kaada puolukat päälle, lisää rahka-muna ja sokeriseos.
Paista uunin alatasolla 25 min /200 astetta.
– Scarlet –
(2) kommenttia
15.9.2015 | Scarlet
Mietin tuossa tänään, että minulla taitaa olla ilmiömäinen tapa osata temmata ihmiset mukaan, tai sitten en vain ymmärrä jos minulle sanotaan ei. Nyt olen pantannut jotain asiaa jo huhtikuusta asti, ja se on minun maailmassani ihan ikuisuus. Enää pari hassua viikkoa, ja tulen rytinällä ulos kaapista asiani kanssa, ja se näkyy sitten joka mediassa ja asian tiimoille perustetaan omat facebook sivutkin jotta kaikki pääsevät osallisiksi.
Olen niin Kiitollinen kaikista niistä ihmisistä jotka ovat lähteneet tähän mukaan, ihan vain siitä syystä että he haluavat tehdä hyvää ♥ Kokkolassa ja kokkolalaisissa on aina ollut tekemisen meininki, kaveria ei jätetä. Mitä vanhemmaksi elän, sen enemmän tuo asia korostuu. Ois niin mahtavaa päästä 30-vuoden kuluttua johonkin ikäihmisten pienkerrostaloon asumaan, jossa olisi talkkari ja terkkari. Siihen on vielä aikaa, pitää alkaa kehittelemään palveluita nyt jo.
Nyt on olo hyvä, mieli tasainen ja siihen on auttanut säännölinen liikunta ja puolikas puristettu sitruuna joka aamu. Viikon aikana harrastan reilu tunnin shindoa joka hoitaa pääni kuntoon. Kilometrin uinti jolloin pään sisällä lasketaan vain neljäänkymmeneen, sillä niin monta radallista tuo kilometri on. Lopuksi astanga jooga jotta notkeus palautuisi. Olen myös kuulostellut mitä minun tekee mieli syödä, ja se on ollut aika jännittävää. Tuo sitruuna on saanut aikaan sen, että minulla tulee samanlaisia himotuksia ja mielitekoja kuin raskaana ollessani. Purkki pepperooneja aamupalaksi. Äsken oli pakko ostaa litra AB piimää ja juoda se. Mutta vanha totuus on, että keho pyytää sitä mitä se tarvitsee, jos vain osaamme kuunnella sitä.
Nyt voitte vielä jännätä pari viikkoa, ja kerron mitä valtakunnan uutiskynnyksen ylittävää olen tässä vapaa-ajallani puuhastellut.
– Scarlet –
(7) kommenttia
14.9.2015 | Scarlet
Tässä tuunattu myskikurpitsakeitto ohje jakoon. Olen oikea keittojen ja soseiden suurkuluttuja. Eipähän tarvi nirsoilla sitten vanhuksena, kun kaikki ruoka tuodaan eteen blenderin kautta. Minun pitää muistaa pyytää ystävältäni muutama muu kurpitsaohje jakoon tänne teille, sillä olen hukannu hänen lähettämät paperit jonnekin. Kohta saadaan taas kaivertaa halloween kurpitsoja ja sytyttää lyhtyjä. Mahtavaa. Tämä keitto on aika hottia tavaraa, joten jälleen kerran mainitsen, että chiliä sen lajikkeen mukaan mihin omat makuhermot ovat tottuneet. Rawit chilillä voi monen ruoka mennä pilalle, ja se ei ole tarkoitus. Itse vain olen sellainen että syön jalopenoksia suoraan purkista, nyt minulla on joku puutostauti ilmeisesti meneillään kun vedin niitä pepperooneja purkillisen…
MYSKIKURPITSAKEITTO
1 sipuli
6 valkosipulinkynttä
pari omenaa
loraus ruokaöljyä
2rkl currytahnaa (itse laitoin thaimaalaista panang currytahnaa)
1 rkl inkivääriä raastettuna
1 rawit chili
1 myskikurpitsa
6 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 thailiemikuutio (valkosipuli/korianteri)
2 dl kookosmaitoa
puolikas limetti
2rkl hunajaa
Pilko sipuli, omenat, valkosipuli ja kuullota niitä öljyssä hetken. Lisää currytahna, raastettu inkiväääri, paloiteltu chili, ja anna muhia pari minuuttia. Lisää kuorittu, ja pilkottu kurpitsa joukkoon. Lisää vesi ja liemikuutiot, annan kiehua noin 30 minuuttia. Sekoita sauvasekoittimella, lisää kookosmaito, hunaja ja limetin mehu ja suolaa oman maun mukaan. Kuumenna vielä tarvittaessa.
Valmista nautittavaksi
Bon Appetit
– Scarlet –
(2) kommenttia
