6.9.2015 | Scarlet
Speltti lakritsi Pannacotta
3 rkl voita
5 rkl ruokosokeria
1 pussi Spelt lakua
6 dl kermaa
3-4 liivatelehteä ( tulee aika tiivistä pannacottaa)
Sulata lakut hitaasti sokerissa, voissa ja parissa dl kermaa, koko ajan sekoittaen. Touhu kestää 15-30min. Jos onnistuu minulta kattilassa, ilman vesihaudetta ja tulipaloa niin onnistuu sinultakin;) lisää kerma pikkuhiljaa ja lopuksi 5min kylmässä vedessä liotetut liivatteet ja sekoita. Itse kaadoin silikooni muffinsivuokiin ja viinilaseihin ja yön yli jääkaappiin.
Jos joku osaa kertoa, niin saa kertoa että miten tuon pannacottan koostumuksen saa sellaiseksi sopivaksi? Vähän tiivistä tavaraa oli seuraavana päivänä, samana iltana syötynä oli sopivaa.
(Annoksesta tuli 5 muffinivuokaa ja 2 isoa viinilasillista)
Täytyy todeta että maku on jotain taivaallisen hyvää!
Koristeluun käytin: vadelma-lakritsi hilloa, lakritsi siirappia ja vadelmia.
Bon Apetit
(4) kommenttia
5.9.2015 | Scarlet
Kun puhutaan anteeksiannosta, ja anteeksi antamisesta niin mistä sen oikeasti tietää, että on itse kyennyt antamaan anteeksi?
Tässä muutaman vuoden harjoittelun tuloksena on tullut turhautuminen, hurskastelu ja tympääntyminen. Oikeasti, jos joku on ollut täysi kusipää sinua kohtaan, ja sinä tiedät että vain antamalla anteeksi ja irti päästämällä asia korjaantuu. Jep, ensinnäkin se vaatii sinulta luonnetta että pystyt antamaan anteeksi ihmisille jotka kohtelevat sinua huonosti. Toisten ihmisten tietämättömyys osoittautuu usein pelkona, aggressiona ja tyhminä lauseina kuten valitettavasti olemme saaneet lukea viime päivinä lehdistä, kautta maailman.
Annat anteeksi, mutta vuosi vuoden jälkeen nostat saman asian tai epäkohdan jota olet kohdannut esille esimerkiksi omassa blogissasi. Havahduin siihen tosiasiaan, että hyvin harva on oikesasti kyennyt antamaan anteeksi, vaikka he kuinka väittävät toisin. Hyvänä erismerkkinä käy koulu- tai työpaikkakiusaaminen, missä kirjoittaja uhriutuu hyvin helposti. (Kiitos Jaana S, tästä hienosta sanasta)! Suurin osa kirjoittajista ei välitä tietoa itse asiasta, vaan he välittävät tunteita ja ennakkoluuloja. Eivät tietoutta. Tämän asian oivalsin Hans Roslingilta.
Olen sitä mieltä, että jos olet oikeasti kyennyt antamaan anteeksi toiselle ihmiselle hänen sanansa, tekonsa tai toimintansa niin tiedät sen siitä, että seuraavan kerran kun itse puhut siitä, se ei tunnu sinussa miltään. Se ei nostata verenpainetta, se ei tunnu nipristelynä vatsassasi tai se ei saa sinua hymyilemään väkisin. Sitten kun olet osannut päästää siitä oikeasti irti on merkkinä se, että sinun ei tarvitse ottaa asiaa edes puheeksi. Ei edes parhaan ystäväsi kanssa, tai blogissassi.
Until that….You´re not over it ♥
Kiusaamisesta tai muista epäkohdista voi puhua ja kirjoittaa, mutta siinä miten asioista puhuu ja miten ne nostetaan esille on eroja. Siinä erottuu jyvät akanoista.
– Scarlet –
(2) kommenttia
5.9.2015 | Scarlet
Onko mitään niin hoettua suuren rakkauden löytämisen rinnalla kuin sielunystävän ylistäminen ja kuinka se on löytynyt?
Olen aina miettinyt, että onnellisia ovat ne jotka voivat sanoa löytäneensä oman sielunystävänsä, mutta mitä se oikein tarkoitaa, ovatko he löytäneet sen? Uskon että useimmat eivät ole, vaan moni elää edelleen kuvitelmassa jonka ulkoiset hapatukset ovat luoneet. Nämä ihmiset kuvittelevat, että tämä ihminen jota ei ole koskaan tavannut on tuleva sielunystäväsi. Hän ymmärtää sinua täydellisesti, ja sitten kun löydät sielunystäväsi olet kokonainen, sillä hän on juuri se puuttuva palanen joka täydentää elämäsi paletin ja kaikki asiat loksahtavat paikoilleen.
Ei.
Ensinnäkin oivalsin, että sielunystävän tarkoitus ei ole täydentää sinua ihmisenä, vaan hänen tehtävänsä on tuoda lisä-arvoa ja auttaa sinua kasvamaan ihmisenä. Jos etsit ymmärrystä ja hyväksyntää toisesta ihmisestä niin olet pahasti väärillä raiteilla. Aivan ensimmäisenä sinun tulee tehdä matka omaan itseesi ja sieluusi, ja tarkoitan että todella syvälle sinne itseesi. Sillä jos et ymmärrä itseäs, on tuleva parisuhteesi oleva puutteellinen ja vajaa. Miten voit odottaa toisen ymmärtävän itseäsi, kun et edes itse ymmärrä itseäsi?
Onni ja onnellisuus ei tule ulkoapäin vaikka seisoisit päälläsi ja halaisit Äiti Ammania koko viikon. Onni on ja asuu jo sisälläsi, sillä sinä olet oman itsesi onni, suru, lohdutus, toivo, myötätunto ja laajempi ymmärrys. Sinä olet se kokonaisuus. Uskon nykyään siihen, että jahka olet valmis itsesi kanssa ja sisäiseen matkaasi, niin vetovoiman laki vetää puoleesi toisia samankaltaisia ihmisiä jotka myös ovat kulkeneet oman matkansa omaan sisimpäänsä, ja ovat sinut itsensä ja menneisyytensä kanssa. Ihan sieltä lapsuudesta saakka.
Itse en ole vielä tavannut tällaista henkilöä, sillä ex-puolisoni, aivan kuten minäkin oli täysin keskeneräinen koskien tätä matkaa minuuteen silloin kun tapasimme ja elimme yhdessä. Yhteiset vuotemme ja varsinkin eromme viime kuukaudet ovat opettaneet minulle todella paljon. Vaatii suunnattomasti rohkeutta myöntää omasta elämästä tällaisia asioita, mutta myönnettävä se on, sillä totuutta ei voi paeta.
Se vapauttaa! Eikä se loppujen lopuksi edes tee kipeää.
Voin vain puhua omasta kasvustani ja kokemuksestani, ja todeta että olen kasvanut vähintäänkin 20 vuotta lyhyessä ajassa. Kasvukivut ovat olleet kovat, mutta ne ovat olleet tarpeen. En ole enää sama ihminen millään tasolla, ja olen siitä äärettömän kiitollinen.
Minun on täytynyt opetella, ja opettelen vieläkin rakastamaan omia valoisia ja pimeitä puoliani. Pyrin olemaan itselleni armollinen, ja lakata tuomitsemasta tekojani oikeiksi tai vääriksi, vaan ottamaan teot myötätunnolla ja anteeksiannolla vastaan. Samaa pyrin toisten ihmisten kohdalla. Älä tuomitse, vaan kohtaa heidät myötätunnolla ja avoimin mielin. Tosin tähän voi lisätä, että kohdata rakkaudella sanonta voi tuntua välillä turhalta hurskastelulta, kun jo tuo myötätunnon harjoittaminen omalla kohden tekee tiukkaa. Sillä aina tekisi mieli sivaltaa ja soimata itseään kunnolla ja ottaa pari uimaradallista siinä ”minä olen huono ihminen” radalla, ihan vain niinku varuiksi.
Me synnytään vailla mitään odotuksia, mutta meidän täytyy ensin mennä rikki jotta voimme kasvaa entistä ehjemmäksi.
– Scarlet –
(6) kommenttia
4.9.2015 | Scarlet
Okei, oon siivonnut ja silloin on hyvä hetki ottaa pari sisustuskuvaa jos niitä mielii viljellä. Normisti tuo ruokapöytä hukkuu lehtiin ja leegoihin. Lattialla on armeijan verran Skylanders sotureita ja leegoja vastassa. Tyynyt ja tiikeri ovat sekoittaneet sohvan. Koti on pieni, mutta viihtyisä ja tärkeintä on se, että se on meidän näköinen.
Tänään on tiedossa neljän naisen nelikymppiset meren äärellä, ja tiedossa on ihanat juhlat hyvien ystävien kesken.
Ihanaa perjantai iltaa kaikille, ja kiitos kaikista kommenteista, tykkäämisistä ja jakamisista.
♥ ♥ ♥
(8) kommenttia
4.9.2015 | Scarlet
Uusia tuotteita sain testattavaksi Arctic Arbutinilta, ja tiedättekö mitä? Tuo ikääntyvälle iholle, kaksi sanaa on hieno asia noissa puteleissa, sillä se kertoo minulle että tuotteen täytyy olla suunniteltu vastaamaan oikeasti ikääntyvää ihoa. Mikään ei ole parempaa kuin se, että voiteet ovat siroissa pumppupulloissa jotka mahtuvat käsilaukkuun! Kymppi+ sille, ja ulkoiselle designille.
Käsivoide on edelleen mitä loistavinta, kerroinkin siitä aiemmin täällä, käytän joka päivä ja jaksan myös joka päivä ihmetellä kuinka se imeytyy niin nopeaan. Seerumi on jännän väristä, sekin imeytyy hyvin mutta vielä en osaa sanoa mitä se tekee iholleni. Olen aina ollut sen suhteen skeptinen että seerumit eivät tee iholle mitään siksi että ovat usein kovin vetisiä koostumukseltaan. Olen saanut itselleni sellaisen mielikuvan korvieni väliin, että paksummat voiteet toimivat kun ne imeytyvät ihoon eri tasoisesti, mutta seerumit ovat vain kuin vettä… Kutsunkin seerumeita mielelläni kasvojen teho lannoitteeksi, sillä sellaisihan ne on, koostumuksesta huolimatta.
Jos ihosi kärsii alla mainituista ominaisuuksista, niin Arbutinin voiteet ovat juuri sitä mitä tarvitset, sillä ne:
- Ehkäisee coupeorsa-ihon punoitusta
- Häivyttää ihon pinnallista verisuoniverkostoa
- Suojaa UV-säteilyn haitoilta
- Poistaa ja vaalentaa maksaläiskiä sekä ruskeaa liikapigmenttiä
– Scarlet –
(4) kommenttia
3.9.2015 | Scarlet
Viime aikoina olen miettinyt paljon taas ihmisiä, ja sitä kuinka me käyttäydymme toisiamme kohtaan. Mikä siinä onkaan, että meille tulee aika ajoin tarve vähätellä toisia, puhutella heitä alentavasti tai osoittaa selkeästi missä sen kaapin tulee olla. Onko jokainen ihminen sitten niin heikolla itsetunnolla varustettu, että hän ei vaan kykene olemaan iloinen, kannustava, toisia nostattava ja positiivinen?
Onko tämä ihmisen ominaisuus?
Jos näin on niin ei oo siinä tapauksessa kovin paljon edistystä tapahtunut siitä, kun apina istui puussa ja söi toisen banaanin. Surullista, että meidän oma stressi ja paha pitää purkaa toisiin, tavalla tai toisella sen sijaan että me yrittäisimme tutustua itseemme ja siihen miksi me käyttäydymme näin kun me teemme.
Otetaanpas pieni esimerkki ystäväni elämästä, ja pohdi millaisia tuntemuksia seuraava tilanne saisi sinussa aikaan:
Menet aamulla töihin, ja siellä on yksi tai useampi ihminen vastassa sen näköisenä, että mietit ensimmäisenä oletko kussut heidän muroihinsa? Mitä sinä teet tuolloin? Alatko hymyilemään entistä leveämmin ja toivotat hyvät huomenet, ja et anna tämän vaikuttaa sinun mielialaasi, vai tarttuuko se mieliala jossain määrin myös sinuun, ja saa sinut vähän lannistumaan jo ennenkuin päivä on edes alkanut? Vai pystytkö sinä ohittamaan tällaisen tilanteen olankohautuksella?
Onko se siunaus vai opetus kohdata ihmisiä?
Itse olen aikoinani istunut noin 10.000 km junassa Helsinki-Moskova-Vladivostok kiertueellani, ja voin kertoa että kun köröttelee 1/4 maapallon ympärysmitasta suljetussa vaunussa, ilman ilmastointia ja vessapaperia, jossa porukka vaihtuu koko ajan, niin sitä näkee, oppii ja ehtii ymmärtämään yhtä sun toista, niin itsestä kuin toisista.
Kolme ihmistä jäi tuolta matkalta mukaani, joista yksi kuoli viime vuoden puolella nopeasti edenneeseen syöpään. Tuo nainen joka nykyään on pilvenpainoinen, sai minut tajuamaan aika monta asiaa elämästä yhden yhteisen junamatkan aikana halki Siperian. Sanonnassa: Siperia opettaa, on perää!
Sillä joskus me olemme niin onnekkaita, ja saamme tavata ihmisiä jotka ihan konkreettisesti opettavat meitä. Sitten on niitäkin jotka näyttävät meille oikean suunnan, ja se on tuossa kohden kun se on sinusta itsestä kiinni onko se siunaus vai opetus. Jäätkö samaan vanhaan, vai uskallatko kokeilla uutta polkua.
Ihanaa päivän jatkoa
– Scarlet –
(2) kommenttia
2.9.2015 | Scarlet
Mirabelliin on tullut todella paljon uutta, second hand vaan on niin hienoa. Paljon upeita käsilaukkuja, ja uutuutena Line of Oslolta ihana mekko ja Tif-Tiffy dk:lta pehmeitä ponchoja ja hameita.
Mikä onkaan ihanampaa kuin kietoutua lämpimiin vaatteisiin syksyn pimenevinä iltoina?
Juonihan on sama kuin ennenkin, vaatteet, kengät ja laukut vaihtavat nopeasti omistajaa kun ne Mirabelliin saapuvat. Joten kannattaa olla nopea.
Mirabell
Kanttorintie 7, Kirkonmäki, Kokkola
TIISTAI-PERJANTAI klo. 12.00-18.00, LAUANTAI klo. 10.00-14.00
PUH. 040-7370129
Ei kommentteja
1.9.2015 | Scarlet
Olipa kerran pari porkkanaa, ja ne meni naimisiin muutaman chorizon kanssa. Kaasoina toimi suola, raastettu sitruuna, manteli ja timjami. Jotta rakkaus suli yhteen, tarvittiin vähän voita ja uunia.
Siis oikeasti, voiko parempaa ruokakirjaa (ruokaraamattua) olla kuin tämä Tommy Myllymäen kasvikset lisukkeena ja pääruokana?
Ei voi olla.
Ohjeet ovat todella helppoja, mikä on avainasemassa kun itse haluan kokata jotain kivaa. Sillä en jaksa etsiä mitään numibialaisia pensasmustikoita, tai himalajan vattuja ryhtyessäni kokkailemaan. Tässä reseptissä oli esimerkiksi porkkanalle vaihtoehtona herkkusieni tai palsternakka. Olen aivan ihmeissäni että näinkin vähillä perusraaka-aineilla saa taivaallisen hyvää kasvisruokaa.
Puhtaat maut, helppous esteettisyys.
Näitä ruokia voi syödä silmilläänkin. Lisäksi kirjassa avarretaan tavallisen ihmisen maailmaa siitä miten kasviksia tulee käsitellä ja kuinka ne tulee valmistaa. Monta asiaa olen ilmeisesti tehnyt väärin, ja kaikki maut ovat menneet harakoille. Enää en keitä porkkanoita, ikinä!
Tällä kirjalla ei voi kun onnistua!
Parasta on myös se, että Sinusta kuoriutuu kotikeittiössäsi heti pieni masterchef. Eikä ihme, sillä kirjan kirjoittanut Tommy Myllymäki on yksi Ruotsin tunnetuimpia kokkeja, ja hän on pärjännyt Bocuse d`Or kilpailussa sijoille MM-hopea 2011, EM-kulta 2014 ja MM-pronssi 2015, joten voi siis sanoa, että mies tietää miten ruokaa valmistetaan.Kirjan on kääntänyt Jenna Yli-Knuuttila ja kustantanut Tammi.
ps. Habanerokitchen on myös testannut Myllymäen reseptejä, earl grey teessä haudutettuja linssejä.
Suosittelen
Yllä olevat kuvat ovat minun ottamiani, eivät tosin yhtä hienot kuin kirjassa olevat Charlie Drevstamin valokuvat.
Det var en gång några morötter som gifte sej med ett par chorizos. Som brudtärnor funkade salt, mandel, riven citron och timjam. För att kärleken skulle smälta samman, behövdes det en nypa salt, smör och en ugn.
Kan det finnas en bättre matbibel? Nej, säger jag. Tommy Myllymäki är genial, då han får vem som helst att känna sej som masterchef efter att ha testat hans enkla och underbara resept. Jag brukar inte tycka om enkla saker, men jag äter mina ord för här är det det bästa som hänt!
Lärde mej att jag inte riktigt fattat hur man ska hantera frönsakerna, men tack o lov nu efter dryga 40 år så vet jag lite bättre, tack vare denna bok. Jag ska aldrig, koka mina morötter igen!
Med denna bok så kan du bara lyckas!
Månne Tommy skulle vilja flyga hit till mej och fixa lite mat och mej och mina vänner?
Än så länge, så för jag stå själva för serveringen. Skaffa denna matbibel om inte du redan har varit klok nog att skaffa den.
– Scarlet –
(2) kommenttia
1.9.2015 | Scarlet
Meillä kaikilla on tavaraa, ja sitä on liikaa! Tavaralla ei loppupelissä tee mitään, sillä mitään et vie hautaan mukanas. Tai jos viet, niin hyvin on rajallista se tila arkussa tai tuhkauksessa. Sisustaminen on monen naisen ja miehen intohimo, aina halutaan uusinta uutta ja ollaan helposti vietävissä mainonnan valtavirrassa. Saako halvalla hyvää, vai pitäisikö säästää ja ostaa kallista designia. Takaako sekään laadun? Niin tai näin, niin meistä jokaisesta löytyy pieni hamsteri, viimeistään kun astiakaappiin katsotaan. Itse olen vakavissani miettinyt, että salakavalan kierosti tavara on alkanut omistamaan meitä. Tulemme onnelliseksi tavarasta, ja usein olemme ansainneet jollain tekosyyllä syyn ostaa lisää tavaraa josta saadaan kiksejä ja tullaan jälleen kerran hetkellisesti onnelliseksi.
Minä haluaisin tulla mielummin onnelliseksi ihmisistä, ihmisten teoista, sanoista, hymyistä ja myötätunnosta kuin yhdestäkään tavarasta!
Meitä taitaa olla nyt yli 100 ihmistä, jotka ottavat Johannan Minimoi pelin haltuun, eli me poistamme turhaa, ylimääräistä roinaa, tavaraa, materiaa, vaatetta ja leluja tai mitä nyt vian onkin nurkkiin kertynyt. Itse olen karsivut 250neliön sisukset 68 neliöön, ja melkein olen maalissa. Tässä on vallan oiva tapa vetää loppuspurtti siivoamisessa maaliin kunnialla.
Kaksi tapaa toteuttaa ”Minimoipeli”!
Tapa 1: Vähennät kodistasi kaksi tavaraa per päivä koko Syyskuun ajan. Tapa sopii keräilijälle, jolle tavaroista luopuminen on vaikeaa. Tämä saattaa olla hyvä alku ja herätys uudenlaisille ajatuksille! Syyskuun aikana poistat siis yhteensä 60 tavaraa!
Tapa 2: Vähennät kodistasi 1 tavara Syyskuun 1.päivä, 2 tavaraa Syyskuun 2.päivä, 3 tavaraa Syyskuun 3.päivä jne. Tapa sopii, kun haluat haastaa itsesi tavaran täyteisessä maailmassa. Syyskuun aikana poistat siis 465 tavaraa!
Molemmat tavat ovat yhtä arvokkaat! Voit poistaa mitä tahansa maljakon, pyyhekumin, harjan, sukat, astian, huonekalun, lelun ja pyyhkeen jne. Vie tavara heti pois silmistäsi. Suosittelen laatikkoa johon keräät poismentävät tavarat, jonka sitten viet eteenpäin kierrätykseen kun kuukausi on ohi.
Itse aloitan tuolla kahdella tavaralla per päivä, mutta veikkaan että innostuksen tarttuessa useampikin tavara saa kyytiä kierrätyksen suuntaan.
Lisää juttua aiheesta Johannan LÖYTÖ-blogissa
(2) kommenttia
31.8.2015 | Scarlet
Hyvä tapa vähentää suolan käyttöä ja tottua uusiin makuihin, sen lisäksi että mitä ilmeisemmin aineenvaihduntasi saa uutta potkua on nauttia puolikas sitruuna aamuisin. Olen nyt viikon ajan nauttinut tuon puolikkaan sitruunan mehun sekoitettuna lämpimään veteen. Mitä on tapahtunut? No ensinnäkin suolan käyttö on vähentynyt, sillä maistan kaikki maut niin paljon selvemmin ja voimakkaammin. (Olen suolan suurkuluttuja) Sitten tukkeutunut kehoni ei enää ole niinsanotussa stressitilassa. Joten odotan innolla mitä tapahtuu kun sitruunan tehot pääsevät oikein kunnolla vaikuttamaan. Alku on lupaava, nyt pitää pitää vielä mieli mukana tässä uskossa.
Elokuun viimeisenä reseptinä lähtee juuri keksitty ja tuunattu inkivääri porkkanasosekeitto
1,5 litraa vettä
1/2 kg porkkanoita
1 sipuli varsineen
tuoretta chiliä oman mieltymyksen mukaan
2cm pala tuoretta inkivääriä
3 valkosipulinkynttä
2 klr korianteria silputtuna
1 rkl thai basilikaa/ tavallista basilikaa
1 lihaliemikuttio, käytin Knorrin hyytelömäisen kuution
1/2 tl muskottia
1/2 tl pippurisekoitusta
2,5 dl kolmen juuston ruokakermaa
Kokatessa aina sattuu ja tapahtuu, mutta onni onnettomuudessa ja porkkana(sose)keitosta tuli entistä parempaa. Eli pilko kaikki ainekset kattilaan, lisää vesi ja mausteet. Anna kiehua kasaan, niin että vain vähän nestettä jää pohjalle. Sitten sauvasekoittimella samettisen pehmeäksi, ja tässä vaiheessa lisätään tuo pari desiä kermaa joukkoon ja taivaallisen hyvän makuinen inkivääri porkkanasosekeitto on valmista syötäväksi. Sillä aikaa valmistin jyvänäkkäriä uunissa kaksi pellillistä.
Ohjeen löydät täältä, aiemmasta postauksestani.
ps. muistaako kukaan näitä Arabian lautasia?
Ovat peruja fammulta, ja ainoat astiat jotka halusin säästää ja joita edelleen käytetään päivittäin. Nuo ovat varmasti 50 vuotta vanhat, sillä muistan jo lapsena syöneeni niiltä.
– Scarlet –
(2) kommenttia
