24.7.2015 | Scarlet
Tässä viikonloppua ajatellen helppo vesimelonikakku resepti:
1 vesimeloni
1 prk kuohukermaa
1 prk vaniljanmakuista tuorejuustoa
1 prk mascarponea.
Meloni leikataan ja ladotaan haluttuun muotoon
Kerma vispataan aika paksuksi, ja siihen sekoitetaan vaniljanmakuinen tuorejuusto ja mascarpone
Tärkeää, että kuorrute on paksua, jotta ei heti lähde valumaan melonin pinnalta pois
Kuorruta ja koristele valitsemillasi marjoilla, suklaalastuilla ja muilla suussa sulavilla herkuilla
♥ Vesikielellä ♥
Ei kommentteja
23.7.2015 | Scarlet
400 g naudan paistijauhelihaa (luomu)
1 nippu sipulia
2 valkosipulinkynttä
loraus oliiviöljyä
1/2 dl balsamico blanco
1 l vettä
290 g kypsiä vihreitä tai punaisia linssejä ( go green, pahvi pkt )
2-3 cm pala inkivääriä
3 tomaattia
3-5 herkkusientä
2 vasikan fondikuutio
1 chili (valitse chilin vahvuus oman mieltymyksesi mukaan, itse laitan pari viipaletta habaneroa, sillä haluan potkua keittoon)
suolaa
pippuria
½ tl paprikajauhetta ( tai aivan loistavaa Szechuan pippuri, chili, inkiväärisuolaa /Jamie Oliver valmis sekoitus)
1 rkl Worchester -kastiketta
kourallinen tuoreita babypinaatin lehtiä
Hienonna sipulit ja freesaa niitä hetki oliiviöljyssä, lisää sekaan jauheliha ja ruskista, mausta suolalla ja pippurilla. Kaada joukkoon balsamico blando ja anna kiehahtaa.
Lisää vesi, linssit, kuutioidut tomaatit, fondi sekä mausteet. Anna kiehahtaa, jonka jälkeen annetaan porista liedellä miedolla lämmöllä noin. 15–20 minuuttia, jotta kaikki maut nappaavat kiinni.
Ennen tarjoilua sekoita pinaatit keittoon ja sekoita.
Koristeluun persiljaa.
Tässä keitossa on runsaasti proteiineja ja vähän hiilihydraatteja, joten tämä ruoka ei tarraa kiinni jenkkakahvoihin;)
Vaihtoehtoisesti voit tehdä tooosi hottina tai normina;)
Ei kommentteja
22.7.2015 | Scarlet
On se vaan niin hienoa kun pohojalaasilla on tapana rakentaa toimivia juttuja keskelle peltoa, ja keskelle ei juurikaan mitään. Vahva tahto ja usko ovat varmasti avainasemassa.
Powerparkissa on loistavat parkkipaikat ja liikenteenohjaajat jotta ei synny ruuhkia, sekä uudempi Roadhouse ostoskeskus ravintoloineen. Aikuinen selviää 7€ sisäänpääsyllä, eli ei tarvitse ostaa kallista ranneketta vaikka ei menisi laitteen laitteeseen vaan toimisi pelkääjänä maankamaralla hengessä mukana ja syrän kurkusa.
Suuri plussa sille myös, että huvipuisto palkkaa iäkkäämpää väkeä henkilökuntaan!
Kaikille löytyy varmasti jotain, on se sitten kyse ruuasta tai laitteista. Kartingia voi ajaa, ja voi ne mökit….joskus minä vielä vuokraan jonkun ihanan mökin kaveriporukalle (meitä väsyneitä keski-ikäisiä naisia löytyy varmasti muutama jotka kirkuen lähtisivät viikonlopuksi tuonne saunomaan ja rentoutumaan. Pakoon lehemiä, hevosia, lapsia ja erinäisiä velvotteita;)
Mitä sanoisitte vaikkapa tästä neljälle hengelle tarkoitetussa Tirol-mökissä, tai 12 hengelle tarkoitetulle Casa Rosinassa ? Viihtyisitkö viikonlopun? Minulla ei ainakaan tekisi tiukkaa!
Lupaan postata teille, jos joskus lähiaikoina pääsisin irtaantumaan viikonlopuksi tuonne rentoutumaan hyvässä seurassa;) Pari kokousta me ollaankin jo työni puolesta varattu tulevalle syksylle tuonne kabinetteihin (minun toiveestani).
♥ Scarlet tykkää Powerparkista ♥
(2) kommenttia
22.7.2015 | Scarlet
Elämä
Oletko joskus miettinyt, että sinulla olisi niin paljon enemmän annettavaa kuin se tämän hetkinen?
Me naiset osaamme, me kykenemme vaikka mihin, mutta aivan liian monesti me annamme toisten ihmisten, ja varsinkin lähipiirin vaikuttaa omiin päätöksiimme. Usein juuri sinä itse olet kaikista suurin este omalle hyvinvoinnillesi, sillä sinä et usko että se koskee sinua tai että se on edes mahdollista. Sitä helposti kadottaa sen oman itsensä vuosien saatossa. Toiset kadottavat itsensä kokonaan, ja toiset osittain, sillä sitä muuttuu elämän ja ihmisten kanssa halusi sitä tai ei. Tärkeintä mielestäni olisi tiedostaa missä se raja menee kun ollaan ajauduttu oman elämän sivuraiteille.
Minä olen ottanut oman elämäni tahtipuikon käteeni sen jälkeen kun mieheni ja minä erosimme. On yllättävän raskasta kun joutuu joka kerta sanomaan että on eronnut, kun tutut kysyvät mitäs teille kuuluu ja onko miehesi vielä siellä töissä. Sitten ihmisillä on myös vielä tapana madaltaa ääntään, ja kuiskata että tiesitkö että ne on eronneet, ja sitten kuvitellaan eri syitä ja mietitään että kumpikohan se oli se ikävämpi osapuoli!
Ero on jo itsessään niin vaikea asia käsitellä. Syitä on monia, ja ne ovat aina erilaisia eri pariskuntien kesken, ja ehkä tärkeintä olisi muistaa se, että ulkopuoliset eivät koskaan pysty ymmärtämään niitä, eikä se heille kuulu!Me emme ole tilivelvollisia muille kuin toisillemme.
Ei ole mitään salattavaa, sen sijaan että juhlisimme mieheni kanssa kymmenvuotis- hääpäivää, me eroamme. Elämä on joskus, ja nyt se on näin.
Miksi sitä tarvitaankin aina suuri muutos, ennenkuin asiat näkee kirkkaammin ja selkeämmin? Ehkä siksi, että sitä on monesti tottuneesta tavasta niin huonoissa energioissa, ettei tajua itsekään haluta sieltä pyörteestä pois. Ero on aina hyvin traumaattinen kokemus, ja jokainen ero on erilainen. Eroaminen itsessään on helppoa, ja se maksaa 160 euroa. Se mikä erossa on ehkä se haasteellisin osuus, on se kaiken uudelleen opetteleminen ja sopeutuminen. Ystävillä ja sukulaisillakin on vaikeuksia sopeutua uuteen tilanteeseen, niin saati sitten asianomaisilla itsellään ja lapsilla.
Oman elämänsä voi ottaa haltuunsa, eikä tarvitse pelätä valintojensa seurauksia, sillä elämä kantaa parhaiten silloin kun on itse siitä vastuussa. Sillä vastuu on kuitenkin aina kannettava, ja jos on itselleen täysin rehellinen eikä valehtele, niin asiat etenevät juuri niin kuin niiden on tarkoitus edetäkin.
Uskalla luottaa siihen, että elämä kantaa. Helpommin sanottu kuin tehty. Haluankin lopuksi päättää pohdintani Edith Södergranin runoon:
Kummalliset kalat liukuvat syvyydessä
tuntemattomat kukat loistavat rannalla;
olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikki toiset värit –
mutta ihana meri on vaarallisin nähdä,
se herättää tulevien seikkailujen janon:
mitä on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin.
– Edith Södergran –
Ei kommentteja
21.7.2015 | Scarlet
En tiedä mitä oikein tapahtui, mutta aamulla oli vielä pirun kylymää ja +14 astetta. Sitten iltapäivästä alkoi aurinko paistamaan, ja koko maailma näytti aivan erilaiselta.
Tuli mieleen Stingin biisi fields of gold kun kävelin pellon reunaa, ja vasta kaadettu heinä tuoksui. Tämän dear diary hetken sotki vain noin kymmenen nälkäistä paarmaa tai jotain hirvikärpästä jotka halusivat maistaa minusta palasen;) Muksun ja minun seura oli illalla mitä parhainta, Kiitos J ♥
Sanokaa minun sanoneeni, mutta me täällä pohojammaan lakeusilla saamme vielä nauttia pitkistä ja kuumista elokuun öistä.
– Scarlet –
(4) kommenttia
21.7.2015 | Scarlet
Vinkki teille ihanat lukijat.
Tiesitkö, että Anniinan PaaPii Designin verkkokaupasta löytyy jo yli 80 oman tuotannon kangasta. Mitäpä jos pääsisit valitsemaan sieltä viisi metriä oman maun mukaan. Mitä SINÄ ompelisit? Mene Paapiin facebook sivulle ja vastaa kommentoimalla niin olet mukana viiden omavalintaisen kangasmetrin arvonnassa.
Tykkää ja jaa!
Voittajalle ilmoitetaan vastaamalla kommenttiin ja julkistamalla se Paapiin facebook sivulla 27.7.
Onnea matkaan!
Käykäähän tutustumassa kaupan valikoimaan osoitteessa: www.paapiidesign.com
Helppoa kuin heinänteko, eikä sade edes haittaa hommaa!
Ps. Tänne kommentoimalla EI siis osallistu arvontaan, vaan Paapiin fb sivuilla itse arvonta.
– Scarlet –
Ei kommentteja
21.7.2015 | Scarlet
Minulla on useita inspiraation lähteitä, ja ihmisiä joita kunnioitan ja arvostan suuresti mutta yksi on ylitse muiden, nimittäin Elizabeth Tyler. Hän on nainen joka aina jaksaa hämmästyttää minua sisukkuudellaan, kiltteydellään ja ystävyydellään. Vilittömästi. Aidosti. Aina. Tommy Tabermann sanoi minulle aikoinaan kerran nautin lasin viiniä hänen kanssaan, että ollakseen vahva, täytyy olla pehmeä, ja juuri tämä toteutuu Elizabethissa aivan uskomattomalla tavalla. Miten niin lempeä ja miellyttävä ihminen voikaan seilata maailman merillä, ja vielä yksin?
Taisin olla 18- vuotias kun tapasin Elizabethin ensimmäistä kertaa hänet taidegalleriassa hänen näyttelyavajaisissa, ja silloin olin otettu kahdesta asiasta: Hänen fotorealistisesta ammattitaidostaan ja että hän oli käynyt samaan aikaan taidekoulua John Lennonin kanssa.
Maxin, elämänsä rakkauden Elizabeth löysi Tankarin majakkasaarelta Kokkolan edustalta, hän oli tullut Kokkolaan ja ollut lauantaina kävelyllä Neristanissa, vanhassa kaupungissa ja hän oli varma että oli tullut villiin länteen koska kaupungissa ei ollut ristinsieluakaan, mutta siellä hän törmäsi kokkolalaisiin lauantaimaalareihin jotka houkuttelivat hänet majakkasaaraaselle. Siitä se vuosisadan rakkaustarina alkoi…kunnes Max ja Elizabeth olivat purjehtimassa vuonna 2011. Entinen merikapteeni Max heräsi eräänä aamuna Kilada Bayssä, Peleponesoksessa ja tunsi olonsa oudoksi, ja hänen olonsa heikkeni ja Elizabeth sai tehdä kaikkensa ettei puoliso olisi noussut maihin keskellä merta! Muistan hänen kertoneen, että Max paineli seinäkalenterin ruutuja, aivan kuin olisi vaihtanut radiokanavia. 24h myöhemmin ja 5 sairaalan vaihdon jälkeen Max pääsi yksityiseen sairaalaan Ateenaan, ja tässä vaiheessa hän oli jo tajuton ja vailla mitään ymmärrystä, ja tajuttomana hän pysyikin seuraavat 2 viikkoa. Lääkärit löysivät syyn sairauteen, ja se oli Herpes Simplex Encephalitis, normaalin herpes viruksen seuraus, mutta tämä virus oli valitettavasti löytänyt tiensä hänen aivoihinsa.
Miten tarina etenee, ja elää voit lukea täältä Elizabethin blogista, klik.
Elizabeths says: This blog will be a tribute to him and I hope will encourage other women who are tied up in a similar situation to let the lines go and get under way.
Maybe I’ll crash into something, fall over board or just make a fool of myself and then it won’t be any encouragement, but at least I’ll give it a try.
SAILING ON – SINGLE HANDED Blog
Elizabeth purjehtii nykyään yksin, Hallberg Rassy monsuunilla, vuodelta 1976.
Elizabethin uskomattoman kaunista taidetta voit ihastella täältä, klik.
♥ Respect, Woman ♥
This is a story about a soft, kind and extremly strong woman who lost her husband, and now she´s sailing alone the seas. She´s also a incredible talented artist, and I am more than grateful that I have been blessed with the opportunity to know her at least a little bit ♥
– Scarlet –
Ylläoleva kuva: Voyage, 2011 litografian on lapseni saanut Eizabethilta
Ei kommentteja
20.7.2015 | Scarlet
Taivaallinen raparperimehu
- 2l vettä
- 1kg raparperia
- 3dl sokeria
- 3cm tuoretta inkivääriä
- vaniljatanko
- 1/2 sitruunan mehu
- 1 limen mehu
- 2rkl basilikaa
- 2 tl vaniljasokeria
- Pilko kuorimattomat raparperit kattilaan ja lisää vesi, vaniljatanko, inkivääri sekä basilika. Keitä kunnes raparperit hajoavat ja ovat kunnolla pehmeitä. Siivilöi mehu toiseen kulhoon minkä jälkeen lisää joukkoon sokerit sekä sitruunan- ja limenmehut. Pullota. Anna jäähtyä ja tarjoile jäiden kera.
(6) kommenttia
20.7.2015 | Scarlet
Minun olohuoneessani on paljon värejä. Ihanan mandalan ja intialaisen peiton alta löytyy mudan värinen nahkasohva. Eilen sain loistavan idean, että mitä jos heivaisi sohvan pois ja hankkisi kaksi isoa fatboyta, stonewash puuvilla päällysteellä. Jätän asian vielä kuitenkin hautumaan…
Ikean alvine ruta matosta tykkään edelleen tosi paljon. Muutenkin käytännöllinen, sillä villapinta hylkii likaa ja matto on kevyt puistella. Taidetta olen aina kerännyt, ja minulta löytyykin kotoa vain yksi taidejuliste, ja se on tuo Muchan kuutar, joka nojaa seinää vasten. Ihan ei alkuperäiseen ole miljoonia tilillä, saati että niitä museoista myytäisiin;) Jos olet Prahassa, niin pistäydy Muchan taidemuseossa, se on yksi kauneimpia joissa olen käynyt sitten Gustav Klimtin museon Wienissä.
Jos kotini sisustusta ajatellaan jonkin punaisen langan kautta, niin se taitaa olla afrikka, värit ja täytetyt eläimet harmoonisesti yhteensovitettuina. Pyrin poimimaan pieniä kivoja ideoita muilta, mutta haluan että kotini on minun näköiseni, ei sellainen joka on suoraan sisustuslehdestä lainattu. Eletty elämä ja matkat saavat näkyä, ja välillä meillä on täytetty korppi keskellä keittiönpöytää, ihan vain siksi että se sopii siihen. En ota asioita turhan vakavasti, ja kotini saa olla juuri sen näköinen kun minä haluan, ja monet esineet voivat löytyä yllättävistäkin paikoista;)
ps. minulla olisi täytetty pöllö hakusessa, joten jos jollain on sellainen ylimääräisenä nurkissa pyörimässä niin otahan yhteys minuun;)
Ihanaa alkanutta viikkoa
– Scarlet –
If I would describe my home shortly, it would be colors, africa and stuffed animals in harmony. Personal things from a lived life makes me happy.
(2) kommenttia
19.7.2015 | Scarlet
Leviäähän se sana, ja uskon että mitä vähemmän siihen liittyy ihmisestä mitään hyvää, niin sitä paremmin se taitaa levitä. Kukapa meistä haluaisi olla se joka tarjoaa itsestään päivän kahvipöydän aiheen? Varsinkin kun ei itse ole paikalla. Olet vain antanut hyvän syyn supatella, ja toisilla ihmisillä on omasta mielestään oikeus sananvapauden nimissä niistä puhua.
Totta, heillä onkin vapaus puhua, mutta heillä ei ole oikeutta kuvitella vastauksia ja levitellä olettamuksia eteenpäin. Jos ei tiedä koko totuutta, ja ei ole sitä päähenkilöltä tarkistanut, niin silloin minun mielestäni kannattaa miettiä kaksi kertaa avaako suunsa. Sanan levittäjät ja ääneen ihmettelijät paljastuvat hekin, sillä hana vuotaa siinä mielessä molempiin suuntiin yllättävänkin hyvin. Itse olen ottanut ohjenuoraksi, että haluaisinko minä että minusta puhuttaisiin näin, jos kuulen jotain, saati että lähtisin jakamaan sitä eteenpäin.
Kysyinkin ystävältäni, että mikä siinä on että toiset joutuvat keskustelun aiheiksi sama mitä tekisivät, ja toisia ei edes muisteta vaikka heihin törmää satoja kertoja? Hänen vastaus oli:Ne ovat ne kaupungin suuret ja hyvin tunnetut persoonat, jotka ovat juuri sopivia keskustelun aiheita kahvipöytään. Eivät ketkä tahansa saa moista kohtelua!
On olemassa myös toinen sanonta: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin silloin kannattaa olla hiljaa!
Sillä usean tutkimuksenkin tuloksena on saatu selviille, että me ihmiset kuvittelemme asioita todella pitkälle, ja noin 98% kuvitteluistamme ovat vääriä uskomuksia ja kuvitelmia. Keskitytään sen hyvän levittämiseen, sillä se tulee aina takaisin. Juoru ei tule takaisin, se jatkaa matkaa aina eteenpäin ja tarina elää ja muuttuu kuin lapsena leikitty viidakkopuhelin leikki. Ja onhan se niin, että jos Pisan torni seisoi suorassa, se ei kiinnostaisi ketään;)
Oikein ihanaa elämää kaikille, päivän yogi teepussissa oli oikein osuva teksi. Oppikaamme yhdessä ♥
– Scarlet –
Ei kommentteja
