25.6.2015 | Scarlet
Olipa kerran 5 vaihteinen vaaleanpunainen Tunturi-pyörä, joka ahisti ajajaansa joka polokasulla. Sitten eräänä kauniina aamuna törmäsin tuunaamon blogiin, ja sieltä se idea sitten lähti!
Pyörä hiottiin ensin karhunkielellä, jonka jälkeen spreijattiin happopohjainen pohjamaali. Sen päälle Mastonin matta mustaa (mastonin pullot on siitä hyviä, että ei roisku, ei rappaa eikä jää valumajälkiä. Suuttimien kuningas). Nahkaiset kädensijat kivoilla ristipistoilla, ja samaa sävyä oleva nahkainen penkki. Pilkullinen penkinsuojus mätsää niin hyvin uuteen kelloon, jossa on niin kova kilaus että voisi luulla kirkollismenojen kutsuvan. Vanha pyöräkori vaihdettiin uuteen, mutta eniten saan kiksejä noista uusista ruskeista, pistosuojatuista renkaista.
Parhainta tässä oli se, että jahka pyöräliike lisäsi loput ruuvit mitkä ei löytäneet enää oikeisiin paikkoihin, he myös löysivät minun 5-vaihteisesta pyörästä kaksi vaihdetta lisää huollon yhteydessä!
Joten minulla onkin nyt 7- vaihteinen pyörä, joka kulkee kuin ajatus ja jarrutkin ovat ihan eri kaliiberia kuin ennen huoltoa.
Jos nyt joku kuvittelee, että minä suoriuduin tästä hommasta itse, niin ehei. Kiitos isäni pyörä näyttää tuolta, ja kiitos Ylikorvelle ja Pyöräpojille kaikista varusteista ja huollosta. Minä toimin vain maksajan roolissa.
– Scarlet –
(6) kommenttia
25.6.2015 | Scarlet
Pieni diy/tsi vinkki sinulle sadepäivän ratoksi. Löytyykö sinulta kaapista tai vaikkapa mummon kätköistä vanhoja pitsiliinoja?
Jos ei niin kirppareilta niitä löytyy eurolla tai kahdella.
Sitten vain kasaamaan sopiva sommitelma, voit ommella liinat toisiinsa kiinni joko ompelukoneella tai käsin ja jonka jälkeen vain tärkkäät ne, eli kovetat. Tärkin voit valmistaa itse, tai sitten ostat suihkepullossa, tosin pito ei ole yhtä hyvä silloin.
Valmista ripustettavaksi seinälle.
Todella helppoa, persoonallista ja kaunista.
– Scarlet –
Ei kommentteja
24.6.2015 | Scarlet
Uni, niin tärkeä osa elämää. Se miten, ja missä nukut on osa hyvinvointiasi. Patjat vaihdatin juuri äsken, edellisestä kerrasta taisi olla seitsemisen vuotta. Olen myös jo vuosia sitten siirtynyt pellavapussilakanoihin, ja täytyy sanoa, että aina ei ole se kallein se laadukkain. Annon pellavapussilakanat ovat suosikkejani siitä syystä, että ovat pehmeät joka pesun jälkeen, ja niitä ei tarvitse käyttää kuivausrummussa saavuttaakseen tuota pehneyttä (varsinkin kun meillä ei tällä hetkellä ole kuivausrumpua).
Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän arvostan hyviä yöunia. Vähintään 8h on saatava nukkua, muuten ei hyvää seuraa seuraavana päivänä.
Tuo ihana kukallinen intialainen päiväpeitto on Etsistä, noin 80 prosenttia halvemmalla kuin kaupasta roudattuna. Intialaiset postitti sen vielä kotia asti.
– Scarlet –
Ei kommentteja
23.6.2015 | Scarlet
Kun koti vie mennessään…instagrammasin koko tämä kodin käydessäni siellä kylässä. Ystäväni koti on todella persoonallinen, ja olen joka kerta kuin Liisa Ihmemaassa vieraillessani siellä. Kuvat ovat yksityiskohtia aarteista ja esineistä joita niiden omistaja on kerännyt yli kolmenkymmenen vuoden ajan, ja koti ei todellakaan ole sisustustrendien tusinatavaraa, ja Avotakka esitelköön loput myöhemmin.
Olen itse ollut aikaisemmin kuukauden Afrikassa hänen luonaan, ja minunkin kotoani löytyy yhtä sun toista heimotavaraa, the good old and illegal stuff ya know? Sillä kummallekaan meistä ei kelpaa ne uudet turisteille kyhätyt kopiot aidoista käyttöesineistä, vaan niiden tulee olla aitoja ja vanhoja.
Kasasin juuri noin 2 metrisen vanhan Masai-keihään olohuoneen seinälle. Keihäs joka minulla on, on kuulunut kylän heimopäällikölle. Esittelen sen teille joskus myöhemmin sitten.
Afrikka, varsinkin Tanzaniassa on sitä jotain. Se on ainoa paikka missä aika pysähtyy, ja kaikki ylimääräinen menettää merkityksensä. Kun istuu paskasta tehdystä majassa, tukehtuu savuun ja hymyilee Masai-heimopäällikölle, on päässyt aika lähelle ihmistä ja aitoutta.
Kaikille ei tällaiset matkat sovi. Matkat joissa käärme voi luikerrella kuistille, tai hyeenat kiertävät taloa ja ulkona liikkumiskielto alkaa jo ilta kuudelta.
Afrikalla on monet kasvot, ja olen ystävälleni niin kiitollinen, että sain nähdä Afrikan kauniit kasvot, sekä sen karun todellisuuden aina ruokamyrkytyksestä ihmisiin jotka ovat sairastuneet hiviin.
Afrikassa ei ollut sääntöjä, kaikki oli riisuttu ja vain totuus oli esillä. Ihminen oli ihminen toiselle, ja valkoinen ihminen oli kummajainen jota pelättiin.
Valhetta ei tarvinnut pelätä.
Afrikka oli ja on edelleen sydämessäni.
– Scarlet –
Ei kommentteja
20.6.2015 | Scarlet
Hyväksy asiat sellaisina kuin ne ovat.
Et voi muuttaa ihmistä etkä kaikkia elämäntilanteita.
Sinun pitää oppia elämään niiden kanssa, rakastamaan kohtaloasi.
Amore fati, rakasta kohtaloasi.
– Scarlet –
Ei kommentteja
18.6.2015 | Scarlet
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään
voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vain.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
– Tove Jansson –
Ei kommentteja
17.6.2015 | Scarlet
Se olisi se aika vuodesta, kun tuo järjen käyttö olisi enemmän kuin kohilaan. Toivotaan, että kukaan ei hukkuisi tänä juhannuksena, ja olkoon uimavedet jäätävät! Monelle yksinäiselle juhannus ja joulu on pahimpia pyhiä vuodessa. Kaikki joilla on joku, katoavat perheittensä seuraan ja yrittäjät sulkevat ovensa ja koko suomi pysähtyy ABC-huoltsikoita lukuunottamatta. Pakko keksiä jotain, pakko olla kivaa, pakko ostaa ruokaa kuin maailmanloppu olisi tulossa. Kuulostaa varmasti tutulta jonkun korvissa, ja he jotka eivät ole koskaan kokeneet sitä kolikon toista puolta eivät ymmärrä lainkaan mitä tässä höpisen.
Töissä, kun mittumaari tekemiset tulivat puheeksi eräs rouva vastasi, että hän aikoo tehdä mahdollisimman vähän. Minun mielestäni tuo oli mitä mainioin vastaus.
Toisaalta, jos joulu ja juhannus velvoittaa ja innoittaa ihmisiä yhteisen ruuan ja juoman äären, niin en jaksa ymmärtää, että miksi sitä ei voitaisi ottaa tavaksi ja alkaa treffaamaan muulloinkin? Unohtaa ne selitykset, ne itseluodut kiireet, stressit, pakotteet, siivoamiset ja palata takaisin kultaiseen 70-lukuun jolloin perheet vieraili parikin kertaa viikossa. Silloin sai tupakoida myös sisällä, sitä ei oltu pistetty verolle, kuten nestekaasun kävi.
Nykyään jos ovikello soi spontaanisti, sen takana seisoo Jehovan todistaja tai Venäläinen opiskelija joka myy tuohikoristeita! Kummassakaan ei ole mitään vikaa, päinvastoin, se kertoo maailmanmenostamme aika lailla.
Itse muistelen lapsuuttani, että asiat ja ihmiset olivat niin paljon suorempia, aidompia ja välittömimpiä. Nykyään on selitys kaikkeen, kun ennen mentiin kylään ilmoittamatta!
Tosin, itse aion istua riippukeinussa, juoda viiniä ja tuijottaa taivaalle, yksin.
– Scarlet –
(2) kommenttia
16.6.2015 | Scarlet
Leipominen ja taikinan vaivaaminen on todella rentouttavaa. Tosin aina sitä tehdessä uppoudun pohtimaan syntyjä ja syviä, ja usein ne syvät ajatukset koskevat ihmisiä joita olen tavannut, tai joiden kanssa olen tekemisissä. Ihmissuhteet ovat jatkuvan työn alla, sillä ne eivät pysy toimivina jos niiden eteen ei tee töitä. Joidenkin eteen joutuu tekemään valtavasti töitä, ja toiset suhteet pysyvät yllä lähestulkoon itsestään. Sitten on niitä jotka eivät vaivaamallakaan suostu etenemään, ja silloin tuleekin tarpeen pohtia että päästääkö niistä irti? Viimeistään silloin, kun suhde on yksipuolinen kannattaa lopettaa, koska jos vain toinen osallistuu niin siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää. Jos toinen yrittää ja antaa, mutta toinen vain ottaa ja selittää on tilanne auttamattomasti ohitse.
Ystävyys ja ihmissuhteet rakentaa perustansa molemminpuolisesta kunnioituksesta, halusta olla toisen kanssa.
Ihmisten välisissä suhteissa keskustelulla on vahva rooli, sillä harvoin puhumattomuudella vuosia kestää. Joku viisas psykologi on kerran sanonut, että suhteessa jossa ei koskaan puhuta tai riidellä, on ainakin yksi osapuoli joka ei koskaan saa kertoa omista tarpeistaan.
– Scarlet –
(2) kommenttia
14.6.2015 | Scarlet
Olin jo luullut, että aikuisena ei enää tarvi kuulla sellaisia solvauksia kuin mitä teininä tuli huudeltua ja vastaanotettua sen kummemmin tajuamatta mitä sylki suuhun toi. Jälleen kerran elämä yllätti, ja sitä sai kokea kaikkea ja vähän ylimääräistäkin.
Viime vuonna sain kuulla ihan päin naamaa, että olen ruma ja v***n lihava! Kyse ei ole mistään kevyestä huulenheitosta, vaan totisesta mielipiteestä. Ensinnäkin, miten joku voi sanoa noin toiselle ihmiselle? Toiseksi, miten tuosta pitäisi selvitä? Kyse ei ole siitä, ettenkö olisi huomannut omenavartaloani. Olen kuitenkin l/xl kokoinen normaalin näköinen suomalainen nainen, joka painii ihan varmasti painonsa ja naamansa suhteen kuin tuhannet muutkin naiset. Milloin tulee ryppyjä, milloin silmäpusseja ja milloin on nestettä vähän siellä sun täällä riippuen kuun kierrosta jne.
Kolmanneksi, kenelläkään ei ole oikeutta sanoa toisen ihmisen ulkonäöstä toiselle noin ilkeästi. Olen yrittänyt jankuttaa itselleni, että tuo kertoo sanojasta niin paljon enemmän kuin minusta. Välillä se auttaa, ja välillä ei, sillä tuo jättää jälkensä. Joka kerta kun katson itseäni peiliin kuulen nuo sanat päässäni. Tiedän, että toiset ihmiset eivät saa määrittää minua, ja sitä kuinka kaunis tai nätti minä olen. Silti, toisten ihmisten sanomiset vaikuttavat minuun, ja tapaani katsoa ja ajatella itsestäni. Sille vaan ei voi mitään. Tuskin kenelläkään on niin hyvää itsetuntoa, että olkia kohauttamalla jatkaa matkaansa, varsinkin jos sanoja on läheinen?
Minä en siihen ainakaan pysty. Tuo mielipide jäi korvieni väliin, ja toivon että saan sen sieltä pestyä pois mahdollisimman pian sillä tiedän, että minä olen omalla tavallani kaunis, jos en niin paljon ulkoisesti niin ainakin sisäisesti. Henkilö ei aio pyytää anteeksi, joten minun täytyy jotenkin yrittää antaa hänelle anteeksi.
Vanha sanonta: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa toiselle ihmiselle, niin silloin kannattaa olla hiljaa.
– Scarlet –
(5) kommenttia
12.6.2015 | Scarlet
Vihdoinkin sain ostettua viikunan. Minulla on kukkakaupassa tilaus vetämässä lyyraviikunalle, mutta sitä joudun kenties odottamaan syksyyn saakka. Tosin hyvää kannattaa aina odottaa.
Minulla olisi niin paljon asioita, joita haluaisin pohtia täällä ääneen teidän kanssanne ihan siitä syystä, että jos minun tekstini jotenkin pystyvät auttamaan jotain toista ihmistä selviämään, mutta en tiedä on ne asiat sellaisia mitä te haluatte lukea? Ettei mene aamukahvit väärään kurkkuun, kun puhutaan asioista asioiden oikeilla nimillä, eikä kierrellä ja kaarrella, eikä varsinkaan vaieta.
Olisi kiva jos kertoisitte, mistä te haluatte lukea?
Sillä vaikeneminen on varsinkin parisuhteessa tai ystävyydessä räyhäämistäkin vahingollisempaa, uskokaa pois vain. Sillä se alentaa, se sulkee sinut kaiken ulkopuolelle. Hiljaisuus hyljeksii ja ulkoistaa ihmisen hyvin tehokkaasti, sillä hiljaisuus ei anna toiselle mahdollisuutta. Mahdollisuutta puolustautua ja kertoa omista tarpeistaan.
Minä olen äänekäs, ja sitä mieltä, että tähän maailmaan mahtuu kyllä ääntä, mutta hiljaisuus kuihduttaa ja tappaa hitaasti mutta varmasti.
Vaikeneminen ei ole kultaa.
– Scarlet –
(6) kommenttia
