Oletteko jo löytäneet kaupan hyllyiltä tortilla veneet? Niin paljon kivempia täyttää ja syödä, kuin ne lätyt.
Tässä versiossa olen latonut rucolaa pohjalle, jauhelihan höystettynä texmex mausteella päälle, ja sitten vain cheddar juustoa ja hot salsaa päälle,
jalopenoksia, suolakurkkua ja mitä nyt vain tekeekin mieli tai kaapista löytyy.
Helppoa ja hyvää.
Seuraavaksi aion kokeilla tehdä kinkkupiirakkaa näihin hyytymään.
– Scarlet –
Keho sano stop, enkä yhtään ihmettele että sanoikin niin.
Kyllä se vain on niin, että keho on kokonaisuus, johon vaikuttaa niin sisäiset kuin ulkoisetkin asiat. Nyt minusta puskee apinan raivolla ulos jonkin sortin virus joka tekee niin kipeää että ei saa edes öitä nukutuksi. Eilen illalla laitoin kurkkuja, sitruunaa, puolukoita ja tyrnimarjoja veteen likoamaan. Tänään nautin raikasta vitamiinivettä, ja ajattelin syödä vielä tyrnit lopuksi…
Takaisin petiin, ja muistakaa tekin pitää itsestänne huolta ja levätä tarpeeksi.
Elämä voittaa, mahtavaa!
– Scarlet –
Pieni ruokavinkki teille ihanaiset.
Vappuna tuli syötyä kaikkea muuta kuin terveellisesti, tai olen jo pidemmän aikaan syönyt ihan mitä vain, ajattelematta sen kummemmin kehoani. Iso virhe, keho osaa kyllä kiittää mutta osaa se rokottaakin, ja nyt se rokottaa niistä vääristä asioista joita on suunnattu ääntä kohden. Tosin olen halunnut olla armollinen itselleni, sillä väsyneenä ja raskaiden asioiden keskellä on turha kuvitella että kykenisi vielä syömään ruokaympyrän mukaisesti. Minä en ainakaan siinä onnistu. Joten sipsit voivat myös olla lehtikaalisipsin muotoisia ja oikeasti vielä herkkullisiakin. Se että lehtikaali sisältää C-vitamiinia kaksi kertaa enemmän kuin appelsiini, ja kaksi kertaa enemmän kalciumia kuin maito sekä rautaa enemmän kuin naudassa ei ole yhtään huono asia. Sisältää myös runsaasti A-vitamiinia sekä B6-vitamiinia joka on hyvä hermostolle ja immuunijärjestelmällemme.
Super!
Lehtikaalisipsit ovat todella herkullisia. Sinun tarvitsee vain latoa lehtikaalen lehdet pellille, loraus öljyä päälle ja 150 asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi, kääntele kerran paiston aikana. Ripottele sormisuolaa, tai haluamiasi mausteita ja anna hetki kuivahtaa.
Näkkäriin tarvitset:
Kaikki me taistelemme sisäisen epävarmuutemme kanssa, ja juuri näiden epävarmuuksien takia me alamme perustelemaan eri tilanteita ja tapahtumia oikeutetuksi itsellemme. On se sitten kyseessä työ, ystävyyssuhde tai parisuhde. Itse taistelen vieläkin epävarmuuksieni kanssa, joita olen raahannut perässäni menneisyydestäni saakka. Olen huomannut että se vie ihan hirveästi energiaa. Kysessä on muistakin kuin fyysisistä epävarmuuksista, mutta perus epävarmuuteni on se, että koen etten kelpaa tällaisena kuin olen- aivan kuin olisin saanut vähän liikaa elämää elettäväkseni.
Menneisyyteni haamut meinaavat vieläkin nostaa päätään epävarmuuden hetkillä, tai silloin kun olen haavoittuvaisimmillani. Olen usein pohtinut, että mitä jos minulla olisi ollut toisenlainen kasvatus, mitä jos en olisi ollut luokan rumin ja kiusatuin, mitä jos en olisi itse ryhtynyt kiusaajaksi, mitä jos olisin osannut pitää omasta arvostani kiinni paremmin parisuhteessa, mitä jos minua ei lapsena olisi peloteltu kuolemalla niin että minun ei tarvitsisi pelätä kuolemaa lähes joka päivä, mitä jos…mitä jos…ja tuota listaa voi jatkaa hamaan hautaan saakka. Oletko joskus kokeillut? Ehkä turhinta mitä ihminen voi tehdä, ja silti me teemme sitä (toistuvasti)!
Olen oppinut ymmärtämään, että mikään näistä jossitteluista ei kuitenkaan johda minua mihinkään. Se ohjaa minut vain itsesääliini märehtimään asioita jotka eivät oikeasti merkkaa yhtään mitään. Minä vain kuvittelen niin.
Olen myös oppinut, että pitää opetella päästämään irti asioista, asioista jotka eivät saa sinua hymyilemään, asioista joilla ei ole sinulle todellista arvoa, ja varsinkin ihmisistä jotka saavat sinut tuntemaan juuri niin kuin ei pitäisi tuntea. Haluan olla iloinen, rakastettu ja kaunis, en mitään vähempää. Haluan kelvata kaikki vikoineni ja taitojeni, juuri tällaisena. Ottakaa tai jättäkää, moni on ottanut, mutta jättämisen sijaan he ovatkin alkaneet tukahduttaa minua ja minun energiaa joka erään sukulaiseni mukaan säteilee joka suuntaan ja lujaa. Aivan kuin olisin jokin tulipalo, joka pitää tukahduttaa sillä minussa on aivan valtavasti energiaa ja se varmasti pelottaa monia.
Ennenkuin voin aidosti kokea nuo asiat, on minun ommeltava vanhat haavani kiinni. Päättynyt avioliitto, kiusaamiset, haukkumiset, huonot ystävyyssuhteet, juoruilut, traumaattiset kuoleman kokemukset ovat minun haavojani, jotka minun on ihan itse ommeltava kiinni, sillä siinä kukaan ei voi minua auttaa. Sillä tiedän, että jos en nyt viimeistään ompele noita haavoja kiinni, elän lopun elämäni katsoen taakse, toivoen ja haluten eri asioita ja samalla katuen että miksi noin piti käydä.
Ja minä En halua!
Sitten se vaikeampi puoli tässä onkin se, että tulee vielä monen monta yötä jolloin tunnen olevani totaalisen yksin, yksin niin syväluotaavan tunteen kanssa, että kukaan ei ymmärrä minua eikä kenelläkään ole antaa vastauksia tai lohdun sanoja minulle, niin silloin minä teen kaikkeni ja ajattelen että: Yksinäisyys on suunniteltu siten, että se auttaa minua ymmärtämään kuka minä oikeasti olen-jotta voin lopettaa ulkopuolisten tahojen antaa määritellä minua. Minun on kohdattava itseni, yksin, jotta voin taas antaa toisille ja vastaanottaa.
Oli se sitten puoliso, poikaystävä, ystävä, sisko, veli tai työkaveri joka toistuvasti vähentää arvoasti ja nujertaa sinut, tulee hetki ja päivä jolloin sinä lopulta kyllästyt siihen, ja löydät voimavarasi ja et suostu enää ottamaan vastaan yhtään mitään muuta kuin mitä arvollesi kuuluu. Piste. Mitä läheisempi ihminen, sen suuremman haasteen ja valinnan edessä sinä tulet olemaan.
Uskon että ihmiset elävät onnettomissa tilanteissa koska he ovat tulleet mukavuudenhaluisiksi, tai he ovat liian pelokkaita ottamaan selvää mitä toisella puolen voisi olla. Sinä et voi olla sellainen ihminen, sillä Sinä ansaitset parempaa. Sinä tulet löytämään jonkun joka rakastaa sinua menestyksesi ja häviösi läpi- jotta sinä voit huomata kuinka vähän elämällä on loppupelissä mitään tekemistä kumpaisenkaan asian kanssa.
Seuraavan kerran kun koet olevasi surullinen tai epäonnekas, niin mieti muutaman sekunnin ajan kuinka pitkälle olet jo päässyt. Olet ehkä kritisoinut itseäsi monta vuotta (minä ainakin olen), ja se ei ole johtanut sinua oikeastaan mihinkään. Koeta hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet, ja katso mitä alkaa tapahtumaan. Päästä irti menneisyytesi säälistä, sillä tuskin sinua on laitettu tänne maapallolle murtamaan juuri tuota säälikoodia? Sinun tehtäväsi on murtaa sääntöjä, tehdä uusia ennätyksiä ja murtaa myytit ja tehdä toisin.
Sitten se mielenkiintoisin kysymys, miten tämä sitten oikein tehdään? Miten oma elämä otetaan haltuun ja muutetaan? Miten voi jättää kaiken taakseen ja kävellä eteenpäin?
Minä vain heräsin yhtenä aamuna (tänään) ja päätin, että nyt tämä paska saa loppua. En ota enää yhtään paskaa vastaan kavereilta (olenkin jo poistanut kuolonsyöjät ympäriltäni), työssä( olen ilmoittanut etten suvaitse selän takana puhumista ja supattelua, minulle sopii ainoastaan suora puhe, piste.), kaupassa ( meille ei ole koskaan tullu yhtään reklamaatiota tästä tuotteesta, onpa kumma juttu, juu minähän en tuolla tiedolla tee mitään vaan minä haluan tietää miten tuote korvataan minulle ilman että sinä syyllistät minua parasta-aikaa) ja niin edelleen. Perheelle ja sukulaisille sanominen onkin sitten ihan oma juttunsa, ja vastarinta on suurinta aina läheisten taholta, jos joku ei ole sitä huomannut. Ottamalla etäisyyttä, voi itse samalla kerätä voimia seuraavaan kohtaamiseen kun on siihen omalta osaltaa valmis, sillä niin moni tulee alentamaan sinua muutoksesi tiellä, he tekevät lähestulkoon ihan mitä vain jotta Sinä et muuttuisi ja ansaitsisi onnea. Sillä sinun valitsemasi muutos vaatii heitäkin muuttumaan, ja koska he eivät ole nähneet metsää puilta eivätkä halua muuttua, on se päivän selvää että he vastustavat sitä kynsin ja hampain.
Ei koskaan, ei koskaan enää, joten minä muutin. Tuosta noin vaan.
Kirjoitin tämän sinulle ja itselleni, sillä tulen tarvitsemaan vielä monta muistusta asiasta. Lempeitä muistutuksia jotka johdattavat oikeaan suuntaan. Älä häpeä menneisyyttäsi, sinun arpesi ovat juuri niitä asioita jotka tekevät sinusta kauniin. Sinun tarinasi voi auttaa monta muuta kompuroinnin hetkellä. Sinulla ja minulla on jokin tarkoitus, syy siihen miksi olemme täällä, miksi elämme, miksi hengitämme juuri oman kaupunkimme ilmaa emmekä naapurikaupungin, miksi kasvoit juuri siellä missä kasvoit, etkä syntynyt paskasta tehtyyn majaan afrikassa, ja miksi sinut kasvatettiin juuri niin kuin sinut kasvatettiin, ja muista: Sinä ansaitset parempaa.
– Scarlet –
Miksi me oikeasti niin harvoin uskallamme olla oma itsemme, siis oikeasti juuri sitä mitä me haluamme?
Annamme niin usein (huomaamattamme) toisten ihmisten määritellä meidät, ja arvottaa meidät jokapäiväisessä tekemisessämme. Me salakavalasti totumme siihen, kuin hitaaseen painonnousuun jota ei huomaa, jos ei osaa katsoa aikaa taaksepäin kun se kymmenen kiloa oikeasti puuttui. Läheltä ei näe metsää puilta, tai vaikka näkisi niin ei halua, sillä on tottunut johonkin.
On paljon asioita joista on vaikea irtautua vaikka ne eivät tee sinulle hyvää, kuten työpaikkakiusaaminen jota on todella paljon, mutta silti kukaan ei tee asialle mitään vaikka kaikki näkevät sen tapahtuvan. Kerran olen kuullut kuinka kiusaaja siirrettiin toisiin työtehtäviin jotta tilanne rauhoittuisi, no siinä kävi sitten niin että minä tulin pieneen työyhteisöön ja hän alkoi kiusata minua. Olisin aikoinaan saanut viran kyseisestä paikasta, sanoin kiitos ei ja muutin pois. Vuosia myöhemmin kolleegani soitti ja itki, sillä hän oli ollut seuraava uhri ja vetosi voisinko minä kertoa omista kokemuksistani johtoportaalle kun kukaan ei usko ja auta häntä. Minä kerroin, mutta se ei auttanut ja kiusaaja jatkoi ja kolleega ajautui sairaslomalle.
On selvää, että kiusaaja tarvitsee apua, häntä on turha haukkua sillä silloin syyllistyy itsekin ilkeilyyn (tämä pikkuseikka unohdetaan varsin usein blogeissa kun haukutaan kiusaajia). On kaksi vaihtoehtoa tällaisissa tapauksissa. Voit vain toivoa, että sinulla on sellainen esimies joka suhtautuu asiaan vakavasti (voi tosin olla todella vaikeaa löytää, sillä en ole vielä koskaan kuullut sellaisesta)! Tai sitten keräät kaikki kolleegasi yhteen, ja kerrotte asiasta ensin esimiehelle, sitten työterveyteen ja lopuksi kiusaajalle.
Yhdessä on vahvempi, yhdessä ei tarvitse pelätä yhtä paljon kuin yksin. Yhdessä saa paljon enemmän hyvää aikaan, kaikille. Niin kiusaajalle kuin kiusatulle.
Tehokkain tapa on aina ajatella, että miltä minusta tuntuisi jos minua kiusattaisiin, kaikki näkisivät sen mutta kukaan ei tekisi asian eteen yhtään mitään, saati auttaisi? Ole siis kerran ”itsekäs”, ja ajattele miltä sinusta tuntuisi samaisessa tilanteessa, ja jos et osaa kuvitella niin netti on täynnä surullisia tarinoita joista voit ottaa kopin jotta pääset kiinni punaiseen lankaan.
– Scarlet –
Ensi kuussa onkin jo kesäkuu.
Olenkin jo odottanut, että milloin keho sanoo stop, ja nyt se vaivihkaa sanoo stop ja makaan sängyssä ja katselen netflixiltä sarjoja maratoonina. Daredevil 1 tuotantokausi selätetty, todella hyvä. Nyt uutta sarjaa kehiin ja särkylääkkeitä. Arvioni on hengitysteiden tulehdus, mutta katsotaan tarviiko lähteä hakemaan virallista lausuntoa Oikealta lääkäriltä.
Minulle on tapahtunut niin paljon ikäviä asioita helmi-huhtikuun aikana, että en edes tajua miten olen selvinnyt? Nyt se pukkaa sitten ulos kehosta, ja voimalla. Ehkäpä olen selvinnyt juuri siksi, sillä ihminen on siitä ihmeellinen otus, että se joko lamaantuu tai sitten vain toimii. En tosin ole joutunut tsunamin kouriin koskaan, mutta nyt vertaiskuvallisesti tuntuu siltä. Olen juossut lujaa ja selvinnyt talon katolle, josta katselen ympärilleni miettien että mitäs nyt?
Vahvakin ihminen on heikko, ja hänellä pitää olla lupa olla heikko. Itse itken aina kun siltä tuntuu, sillä se puhdistaa, ja jos ei puhdista niin helpottaa. Se mikä on ollut ehkä kaikkein vaikeinta ymmärtää ja sisäistää, että vaikka kuinka sanotaan että ystävät ja perhe auttavat, niin ei se mielestäni mene niin. Kyllä sinä olet se, joka joutuu kaiken työn tekemään ja käymään läpi itsesi kanssa. Jos et ymmärrä käydä asioita läpi, niin ne kostautuvat joskus tulevaisuudessa sinulle, sillä vanhassa sanonnassa on perää: sen minkä taakseen jättää- edestään löytää!
Jatkan tätä itsetutkiskelua, ja kysyn itseltäni edelleen että kuka minä olen? Mitä minä haluan? Mutta ennenkaikkea katson eteenpäin valoisin mielin, ja sitten kun tulee se huono hetki niin otan parvekkeelta vartavasten tätä hetkeä varten ostetun pihatontun ja lyön sen pesäpallomailalla säpäliksi, sillä en voi sietää pihatonttuja.
Eteenpäin sanoo Scarlet
Kevät on mennyt ihan sumussa. Olen vain toiminut, tehnyt ja keskittynyt yhteen päivään kerrallaan. Ehkä elämäni raskain kevät, ihan kaikin puolin.
Suljin monta ovea, ja nyt on ehkä aika alkaa pikkuhiljaa avata ikkunoita vähän raolleen, jotta loppuvuodesta voin tuulettaa kunnolla.
Joskus näitäkin kokemuksia tarvitaan, juuri nyt en jaksa edes miettiä että mitäköhän varten asiat menevät niinkuin ne menevät, sillä se selviää monesti kristallin kirkkaasti vasta kun katsoo taaksepäin. Joten loppuvuodesta toivon ymmärtäväni elämääni ehkä vähän paremmin, kuin juuri nyt. Luin muutama päivä sitten vähän syvempää luotaavan horoskooppini, ja siinä luki ihan selkeästi se, mitä olen kokenut viimeisen vuoden aikana.
Miksi ihmeessä en lukenut tuota vuosi sitten? Ehkäpä juuri siksi, että olisin kuvitellut osaavani varautua asioihin. Päässäni kuuluu naurua, sillä ei elämään voi varautua, ei sitä voi ennakoida. Asiat tapahtuu, mitä on tapahtuakseen.
Suurin haaste onkin se miten niihin suhtautuu, ja miten niiden antaa vaikuttaa itseensä, sillä kaikki eivät osaa ottaa opikseen ja kaikki eivät näe metsää puilta vaikka siihen suoraan törmäisivätkin.
Se olisi toukokuu ihan just. Enää kaksi yötä.
Lumisateen mahdollisuus, tai sitten ei!
– Scarlet –
Kesä on niin ovella, että sen jo kuulee.
Riipputuoli ripustettu ulos, istun siinä vappuna vaikka sitten toppatakki päällä ja kolistelen hampaitani.
Olen päättänyt, että kysyn itseltäni ainakin kerran viikossa: Mitä minulle kuuluu?
Tänään vastasin itselleni: Elämä ei mennyt ihan niin kuin olin sen suunnitellut.
Niinhän se on, että kaikkea mahdollista voi suunnitella, ja moni asia toteutuukin, mutta elämä on siitä jännä juttu, että sitä ei voi suunnitella.Voi kuvitella että itse ohjaa omaa näytelmäänsä, mutta olen saanut huomata niin monta kertaa, että ei se ihan niin kuitenkaan ole. Kuka sitä sitten oikein ohjaa? Sitä en tiedä, ja enää en jaksa edes kiinnostuakaan siitä ohjaavasta tahosta, sillä mitä minä sillä tiedolla tekisin? Syyttäisinkö tahoa silloin kun asiat eivät mene niinkuin Minä halusin, vai kiittäisinkö silloin kun ne menivät niinkuin Minä halusin?
Nyt olen tyytyväinen jokaisesta päivästä, ja hetkestä että se menee eteenpäin, sillä huominen on mitä loistavin mahdollisuus kaikelle hyvälle ja hienolle. Jos ei huomista jostain syystä tulisikaan, sillä sitähän ei koskaan tiedä miltä huominen näyttää, niin voin sanoa että olen tyytyväinen. Minulla on kaikki loppupelissä ihan hyvin, sillä voin itse määrätä oman arvoni ja elää parhaani mukaan. Voin hymyillä, olla ystävällinen ja auttaa toisia sekä rakastaa lastani. Minulla on muutama hyvä ystävä joita vaalin rakkaudella ja yhteydenpidolla. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka elämä antaa jotain takaisinkin, silloin kun sitä vähiten odotan tapahtuvaksi.
The moment you will let it go, it Will happen.
– Scarlet –
Tänään herätessäni, mietin että miksi onkaan niin vaikeaa ottaa tuota venyttelyä ja liikkumista osana perus arkea?
Enää en ressaa pikku asioista, joten seuraavaksi pyrinkin sitten tosi rennosti vaikkapa joogaamaan, sillä tiedän että siitä tulee hyvä mieli ja keho kiittää.
Suursiivosin ja vaihdoin järjestystä keittiössä, sitten rumsteerasin pikkuisen parveketerassin, ja kohta polkasen ostamaan laventeleita jahka Terra aukeaa. Tänään olen taas vuoden vanhempi, ja täytyy sanoa että pikkusen ahistaa kun aika kiitää niin nopeaan ohi, ja kohta ollaan siinä tilanteessa että horisontti ei enää häämötä tuolla kaukana, vaan se alkaa lipua (uhkaavasti) kohti. En nyt kuitenkaan jää suremaan omaa vanhenemistani, vaan nautin tästä päivästä ja hetkestä missä on kaikesta huolimatta ihan jees olla.
Ensi viikolle onkin sitten kampaaja varattuna, ja saa nähdä mitä sähäkkää siellä keksitään, sillä kaipaan nyt muutosta tuohon kuontaloonkin.
Ihanaa sunnuntaita
– Scarlet –
DIY inspiraatiota
Hyvinvointi
Arki
ihminen
Joulu
Special Lucia
Kauneus & hyvinvointi
kokkola
Matkat
Muoti
Pelaaminen
Päivän ajatus
Ruoka
Jälkiruoat
Kalaruoat
Kanaruoat
Keitot
Leivonta
Liharuoat
Salaatit
Sisustus
Viikon vinkit
Viinit
