Avainsanat: aamupala, astiat, kattaus, marimekko, muna, oiva, siirtolapuutarha
Tämä voi joistain ihmisistä tuntua hassulta, mutta minä tykkään kattaa ja syödä kauniisti joka ikinen päivä. Siihen ei oikeasti mene aikaa sen enempää kuin tavallisen aamupalan tekemiseen. Erona on vain se, että olen heivannut kaikki arkiastiat kirpparille, ja ottanut juhla kattaimet arki käyttöön. Juon vetenikin Iittalan Tapio lasista. Pelkäsin kaksikymmentä vuotta, että ne menee rikki arkikäytössä, ja mitä sitten? Eipä ole vieläkään poistunut klassikkolasi tuotannosta. Vaikka on ohutta lasia, niin yhtään en ole saanut rikki, mutta tavallisia laseja sain aikanaan muutaman säpäleiksi.
Periaatteeni on, että mitään en saa mukanani kun se lähdön aika on ja siksi tuntuu hassulta säilyttää astioita kaapissa joita (ehkä) käytetään kerran vuodessa. Itse päätin, että käytän ja katan kauniisti joka ikinen päivä, ja jos menee rikki niin sitten menee rikki. Koin, että oli hirveän raskasta rakastaa isovanhempien astioita kuin viimeistä päivää. Ennemmin muistan heidät ihmisinä, kuin astioina kaapissa.
”Siihen nähden että en pidä mustavalkoisista astioista, minulla on niitä yllättävänkin paljon ja tykkään niistä kovasti”.
marimekko on ♥
Meillä annostellaan arkiruokaa isolla hopealusikalla ja syödään usein antiikkilautasilta. Toisaalta usein syödään myös parittomilta lautasilta kun haluan kuvata ruokaa joltain kuvauksia varten hankitulla yksittäiseltä lautaselta. Kaunista pitää silti olla, se antaa iloa arkeen.
Lumo: Hienoa, hyvän ruuan lisäksi sitä kaipaa silimäruokaakin 😉
Saman tein muutama vuosi sitten. Kaikki sälät kirpparille ja nyt meillä syödään pitkään kaapeissa olleista ”juhla” astioilta. 🙂
Mari: viisas päätös, miksi ei nauttisi joka päivä <3
Hyvää viikonloppua sinulle.